Lelupäivä

Kuopus täyttää tässä keväällä 5 vuotta. Jokohan voisi luopua vauvaleluista...? Ei meillä niitä hirveästi ole, mutta ainakin yksi laatikollinen vielä. Helistimiä, hakka, nuppipalapelejä, pehmoisia palloja yms. Eihän näillä meillä enää kukaan leiki. Duplo-legojakin on pieni korillinen, eivät välttämättä ole ihan vauvaleluja, mutta nekin lojuu syrjäytettynä isoveljen "oikeiden legojen" vuoksi, joilla kuopuskin saa nykyään leikkiä ihan luvan kanssa.
Ehkä säästän molempien ensimmäiset lelut (muistan, mitkä ne ovat) ja muut vien kirpputorille. Turhaan niitä tuolla lastenhuoneessa jemmaan tilaa viemässä ja sotkua aiheuttamassa.

Suhtaudun isoon osaan lasten leluista kriittisesti. Suurin osa kaupan hyllyillä notkuvista leluista tuntuvat olevan täysin turhia, kömpelöitä, helposti hajoavia, siis kamalaa muovikrääsää, josta lapsetkaan eivät jaksa innostua, ainakaan pitkään. Jotkut lelut nyt ehkä ovat sitten niitä ns. hyviä leluja, "kehittäviä" ja kestäviä, mutta se muovikrääsä, oi kuinka inhoan sitä!
Olen sitäpaitsi tehnyt oikeastaan melko yllättävänkin havainnon siitä, että ainakin meillä lapset leikkivät suhteellisen vähän varsinaisilla leluillaan, (no, isompi onkin jo sen ikäinen, että mieluiten viettää aikaa kavereidensa kanssa ulkona tai haluaa käydä uimahallissa tai pelata tietokonepelejä tai lukea sarjakuvia yms.) mutta kun pienempi leikkii, hän leikkii enimmäkseen muilla huushollista löytyvillä tavaroilla kuin leluilla. Sohvatyynyt, koristetyynyt, pahvilaatikot, viltit, peitot ym. ovat kovassa huudossa. Niistä pikkumies saa kyhättyä kaikenmaailman majoja, jotka ovat vuorotellen veneitä, koteja, korjaamoja tms. mitä nyt mieleensä tuleekin. Poika tykkää myös leikellä mainoslehtisistä (niitä, joita meille tulee "ei mainoksia"-kyltistä huolimatta) kuvia ja erinäistä silppua, joka toimittaa vaihtelevasti leikkisetelien tai "kuittien", leikkisoran tms. virkaa pojan mielikuvitusleikeissä. Silppuaminen ja saksien käyttö tuntuu olevan mukavaa (silppujen kerääminen -yllätys yllätys- ei...). Kassit ja muovipussit ovat myös ahkerassa käytössä, poika kuljettelee kaikenmaailman rojuja ja pikkuautojaan näissä pusseissa paikasta toiseen. Kassit tuntuvat tässäkin leikissä olevan se pääasia, ei niinkään se sisältö.

Jotenkin tuntuu siis aika järjettömältä ostella lapsille leluja, niiden kestämättömyyden vuoksi ja myös siksi, että ne jäävät yleensä turhiksi. (enkä mä itse niin ostelekaan, mies enemmän.. toisaalta ehkä kyse on siitä, että meillä on vain kaksi poikaa, enkä niinkään itse viehäty rekoista, autoista ja legoista, joita pojille yleensä ostellaan. En tiedä, suhtautuisinko lelujen ostoon suopeammin, jos lapset haluaisivat barbeja ja vaatteita näille tms.? :D ).
No, kuitenkin, jos lapsille jotain virikkeellistä täytyy ostaa, niin itse näkisin järkevämpänä käyttää rahaa tekemiseen, kokemuksiin, elämyksiin. Kirjastokäyntejä, pulkkamäkeilyä (no niihin nyt ei rahaa tarvikaan), matkustelua, niitä uimahallikäyntejä, laskettelua, lasten konsertteja, elokuvia, näyttelyitä, näytelmiä jne. Näistä ei ainakaan kulkeudu kotiin turhaa rojua ajelehtimaan unohdettuina...

Mutta takaisin vauvaleluihin, tai siihen, mistä tämä aihe nyt tänään tuli mieleeni... ei liene järin muodikasta puhua tähän vuodenaikaan joululahjoista, mutta aamusella niitä vauvaleluja lasten lelukoreista lajitellessani osui silmiini joululahjaksi esikoiselle ostamani Hot Wheels-rata (tai sen palasia), ja vahvistui taas tämä tunne lelujen turhuudesta.
Isompi kinusi kovasti kyseistä rataa ennen joulua, ja ostin sen sitten, vaikka mielessäni mietinkin, että kuinkahan pitkäkestoinen ilo siitäkin tulee olemaan.. rata oli sitäpaitsi suhteellisen kallis, mutta kun meillä noudatetaan sitä linjaa, että itse ostetaan jouluisin yksi kalliimpi lahja per muksu, niin myönnyin tähän, kun sitä niin paljon toivottiin.
Tuolla se nyt näyttää siis olevan palasina, yksi osa siellä ja toinen täällä. Muistan, että esikoinen leikki sillä innoissaan kahtena päivänä joulun jälkeen, ja sitten se on unohtui ihan tyystin... täysin turha ostos siis...
Mutta missä sitten kulkee raja, mitä kannattaa lapsille joululahjaksikaan ostaa ja mitä ei? Voiko olla ostamatta jotain, jota lapsi nimenomaan toivoo, vaikka itse tietää että se jää turhakkeeksi lelukorin pohjalle?
Jouluun (ja miksei synttäreihin ja nimppareihin ym.) kuuluva lahjojen ostaminen on itseasiassa ihan typerä ja turha asia, ihmisille (erityisesti lapsille) ostetaan lisää krääsää, vaikka huone pullistelisi jo (käyttämättömiä) leluja. On vaan "pakko ostaa" edes jotain, eihän lapsi ymmärrä jos ei lahjoja saisi, kun kaikki muutkin saavat ja niistä niin aina hössötetään?
Mitään isoja lahjaröykkiöitä meillä ei ole koskaan harrastettukaan (ostetaan itse siis ne yhdet lahjat per muksu, mummoilta ja kummeilta kertyy sitten lisää) mutta jotenkin turhauttaa vähienkin lahjojen osto, kun nekin näyttävät sitten loppujenlopuksi olevan melkolailla hutiostoksia. Noh, toisaalta, ehkä sen verran on kuitenkin rahaa tuhlattava turhuuksiin, jotta lapsi kokisi saavan samaa "kuin kaikki muutkin"...

Pohdiskelin tässä taannoin, että olisi ehkä järkevää tehdä jouluisin kaveriperheiden (tai miksei vieraampienkin perheiden) kanssa vaihtokauppaa ennen joulua; ne ehjät ja siistit lelut, jotka omilla lapsilla on jäänyt käyttämättä, vaihdettaisiin toisen perheen vastaaviin ja kääräistäisiin paperiin. Siis jos tässä toisessa perheessä olisi suunnilleen samanikäisiä ja samaa sukupuolta olevia lapsia. Jotenkin tämä idea ei vaan tahdo ottaa tulta alleen, kun olen siitä vaivihkaa joillekin vihjaillut. Ehkä on jotenkin noloa (?) antaa lahjaksi käytettyä tavaraa, tai sitten näitä toisia ei vaan ole siinä määrin haitannut uusien lelujen osto, kuin itseäni, mistäs sitä tietää.

No, onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Ja synttärit. Muutenhan niitä lahjoja/leluja ei ole mikään "pakko" hankkiakaan ;)