torstai 5. syyskuuta 2013

Omppuja ja muita luonnon antimia

Keräsin vanhempieni luota laatikollisen omenoita! Pilkon ne pieniin pusseihin ja laitan pakastimeen, onpahan sitten ilmaisia aineksia omenapiirakkaan, kun leipomisinspiraatio iskee. :) Pakastimessa on myös punaviinimarjoja, joita keräsin muutama viikko sitten mökin puskista leivontaan käytettäväksi. Mehujen keittelyä en harrasta, meillä kun ei hirveästi mehuja juoda.. ainakaan itsetehtyjä, valitettavasti. Tai siis minä kyllä joisin erittäin mielelläni itsetehtyä mehua, jos mehuja joisin, mutta kun tähänkin ikään saakka olen tullut loistavasti toimeen juomalla lähinnä vain vettä, kahvia tai teetä, niin en viitsi ryhtyä mehuja keittelemään ja varta vasten opettelemaan mehunjuojaksi.
Tai siis, kyllä mehuja silloin tällöin juon, mutta hyvin harvoin, ehkä kerran kuukaudessa, jos jossain on tarjolla tai mies ostanut niitä kotiin. Limsoja juon vielä harvemmin. En oikeastaan edes tiedä miksi, ehkä se on vain tapa- tai tottumuskysymys, lapsuuskodissani meitä lapsia ei limsoihin juuri totutettu.. äidin tekemää marjamehua oli tarjolla, mutta se oli silloin mielestäni melko kitkerää (?). Vedestä taas olen tykännyt aina, jano- ja ruokajuomana. Helppo saada ja maistuu hyvältä. (Taidan muuten kuulua vähemmistöön siinä, että juomaveden pitää mielestäni olla hanakylmää, mutta ei jääkaappikylmää...? Liian kylmänä vesi tuntuu jotenkin ikävältä suussa ja kurkussa..) Maitoa join kyllä lapsena, mutta lopetin sen sitten allergiaepäilyn vuoksi joskus yläasteikäisenä, enkä sen jälkeen ole sitä enää osannut juoda, ei vaan maistu enää hyvältä. Siis pelkästään, kahvin ja teen kanssa kylläkin.
...ja nyt eksyin aiheesta, tarkoitus oli kirjoitella ilmaisista luonnon antimista... :) Joten takaisin siihen:

Omenoiden ja viinimarjojen keräämisen lisäksi haaveilin meneväni tänä vuonna myös mustikkametsään, mutta jostain syystä se jäi :/ Sieniäkin haluaisin kerätä, mutta koska en tunnista kuin punaisen kärpässienen ja kantarellin, tuntuu sienimetsälle lähtö tällä tietomäärällä hiukan liian uhkarohkealta... mutta vielä joskus lähivuosina ilmottaudun kyllä jollekin sienikurssille, tai vaihtoehtoisesti haalin metsään mukaani jonkun, joka sieniä tuntee, ja opettelen tämänkin taidon.
Tavoitteena olisi oppia tunnistamaan kattavasti syötävät sienet, marjat ja myös villivihannekset, ja säästää ruokamenoissa tulevaisuudessa tälläkin tavalla. Terveellistä, itsekerättyä lähiruokaa luonnosta ilmaiseksi + samalla hyvää hyötyliikuntaa ja metsässä rentoutumista, mikäs sen järkevämpää olisikaan?


No, eikös puolukkametsään sentäs vielä ehdi? :)

lauantai 31. elokuuta 2013

Opintotukea odotellessa

Nyt olen sitten tipahtanut "kauhulla" odottamaani opintotuen (opintorahan) varaan. Tai vielä ei ole päätöstä opintorahan myöntämisestä edes tullut, Kelalla taitaa olla ruuhka-aika.
En siis kuitenkaan mitenkään epäile, ettenkö opintorahaa saisi, mutta "mielenkiinnolla" odottelen, koska päätös ja ekat rahat tulevat... Onneksi on siellä säästötilillä rahaa, päätöksen odottelu voisi muussa tapauksessa aiheuttaa vähän ylimääräistä stressiä muutenkin stressaavaan kouluvuoden alkuun (viimeinen kouluvuosi alkoi ja mm. päättötyöstressi iski päälle heti ekoina koulupäivinä...)


Jostain syystä viime viikkoina säästämisintoni on ollut vähän hakusessa :/ ...tai ei itse into ole lopahtanut, vaan itsensä saaminen siihen vireeseen, että ihan oikeasti olisi kurinalainen rahankäytössään, eikä vaan "haluaisi olla". Nyt koulun alettua olen esim. tuhlaillut jopa 10 euroa päivässä koulun lähellä olevaan kahvilaan (koulun oma kahvio on nykyään harmillisen harvoin auki, joten kahvia on haettava oikeasta = kalliimmasta kahvilasta, ja sitten olen sortunut useina päivinä ostamaan kahvin lisäksi milloin ihania täytettyjä sämpylöitä, milloin leivoksia tai suklaata. Eipä kiitä lompakko, eikä kyllä vyötärönseutukaan... nyt pitäis ehdottomasti ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa turha tuhlailu.
Joskus viime keväänä pohdiskelin oman kahvitermarin ottamista kouluun, ja nyt tuntuu että alan olla melko lähellä sitä pistettä että "kehtaan" oikeasti niin tehdäkin. Kun olisi se oma termari, päivän aikana juodut kupilliset tulisivat paaaljon halvemmaksi, ei tulisi tehtyä enää myöskään heräteostoksia mielitekoihinsa. Niin joo ja tosiaan, koulun kahviossakin kahvin hinta on noussut, viime vuonnahan kupillinen maksoi euron, nyt se on 1,50 €.

Mutta hei, yksi dilemma tässäkin on, eli mitäs mä teen kahvimaidon kanssa? Juon kahvini maidolla tai kermalla (sokeria en käytä). Koululla ei ole opiskelijoille jääkaappia, johon voisi maidon kiikuttaa, eikä maito oikein luokkahuoneessakaan säily (no talvella ehkä tuuletusikkunan välissä ;).. paitsi sitten pakkasilla jäätyy...) Pitäiskö vaan opetella juomaan mustana (epäilen kyllä ettei onnistu, tätä olen yrittänyt joskus... sokerista luopuminen ei ollut vaikeaa, mutta ihan mustana kahvi on PAHAA.) Jos on hyviä vinkkejä maidon säilyttämiseen, niin kertokaa ihmeessä :)






lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kesälomakuulumisia, keittiöremppaa ja kouluvaatteita

Kyllä on kesäloma hujahtanut hurjaa vauhtia! Onneksi sentäs vajaat pari viikkoa vielä jäljellä...

Blogikirjoittelu on ollut tauolla, ei mitenkään harkitulla, mutta jotenkin kesän aikana sitä tekemistä on löytynyt niin paljon muutenkin, että tietokoneella ei ole tullut kökittyä ihan yhtä tiiviisti kuin muina vuodenaikoina.
Toisaalta myös blogini pääaihe eli säästämiseni on sujunut kesän aikana rehellisesti sanottuna melko huonosti. Käytiin mm. lasten kanssa huvipuistossa, ja ystävien kanssa festareilla (jonne vuokrattiin myös mökki... Halvemmaksi olisi tullut majoittua teltassa, mutta EI kyllä kykene enää "tämän ikäisenä" telttamajoitukseen... varsinkaan festivaalialueella/sen läheisyydessä. Telttailu esim. lasten kanssa jossain rauhallisessa paikassa olisi sitten jo ihan eri asia...).

Alkukesään mahtui myös pientä remontointia, joka nieli suhteellisen paljon rahaa, vaikka halvalla tehtiinkin, kun käytettiin suureksi osaksi "kekseliäisyyttä". Meillä on nyt esim. "uudet" kaapinovet keittiössä, arvatkaa paljollako ne saatiin; 110 eurolla! Syystä että tutustuin dc-fixiin, kaappien ym. pintojen päällystämiseen tarkoitettuun paksuun kontaktimuoviin. (Googlatkaa jos ette tiedä ja homma kiinnostaa enemmän, lopputulos oli mielestäni hämmästyttävän hyvä!) Meillähän itse kaapinovissa ei siis ollut mitään vikaa, ainoastaan väri oli taattua 90-lukua, joka tasaisin väliajoin häiritsi minua. Kokonaan uusien kaapinovien ostaminen, tai nykyisten maalauttaminenkin olisi silti maksanut laskelmieni mukaan useampia satasia, ellei jopa tuhansia, joten keittiöremonttimme on ollut haudattuna ...kunnes nyt sitten hoksasin tämän halvemman kaapistojen uusimiskeinon. Maalasin vielä lopuksi keittiön seinät valkoisiksi, ja nyt on keittiö kuin uusi! :)

***

Ensi kuun puolesta välistä eteenpäin koittaa sitten se aika, jolloin tuloni tipahtavat siihen pelkkään opintorahaan (about 200 euroa/kk käteen). Vähän kyllä jo hirvittää, saa ryhtyä ihan tosissaan nuukailemaan. Onneksi viime kevään aikana sain säästötilin summaa hieman kartutettua, ja mietiskelin juuri että hirveästi ei suurempia hankintoja/menoeriä pitäisi tulla eteen tulevan syksyn/talven aikana.. ainakaan toivottavasti. Toivon, että Murphyn laki kiertää meidät kaukaa, eikä mikään kodinkone tms. hajoa... (tai jos on pakko hajota, niin pliis sitten mieluiten tiskikone... käsintiskaus on mielestäni melkein mukavaa, ja varmasti kevyempää hommaa kuin vaikkapa käsin suoritettu pyykkäys.. ;D ...televison hajoamisestakaan ei kyllä olisi oikeasti mitään haittaa, eikä pelikonsolien varsinkaan! ...tässä asiassa tiedän kuitenkin jääväni mielipiteeni kanssa yksin, meidän huushollissamme ;) )



***

Syksyä ajatellen tilasin esikoiselle melkoisen pinon uusia kouluvaatteita. Esikoinen on kasvanut edellisistä ulos, ja jostain syystä en ole tapojeni vastaisesti "jaksanut" lähteä koluamaan hänelle vaatteita kirpputoreilta.

Vaikka periaatteessa boikotoinkin Ellokselta tilaamista (syystä että aiemmin tilailin sieltä vähän väliä jotakin ja laskut olivat sen mukaiset), niin nyt esikoisen vaatteidenhankinta sujui melko fiksusti. Tilasin kaikki vaatteet alesivuilta, ja kun Ellos lähetti minulle vielä tarjouskoodin, jolla sain näistä jo ennestään alennetuista vaatteista vielä 25 % lisäalennuksen, tein mielestäni siis melko hyvät kaupat. Sain esikoiselle kaikki nämä 101,50 eurolla:

- 3 hihatonta paitaa
- 3 t-paitaa
- 3 pitkähihaista "t-paitaa"
- 3 collegepuseroa
- kahdet farkut
- 3-in-1 syystakin (takki on kätevä, sisältää irroitettavan collegepusakan joka toimii vuorina. Ilman sitä takki käy heti nyt koulun alettua viileämpinä päivinä käytettäväksi, ja collegepusakan kanssa menee luultavasti vielä pikkupakkasissakin. Irroitettavaa pusakkaa voi lisäksi käyttää yksistäänkin collegetakkina).

Edullisen hinnan lisäksi olin paketin saadessani erittäin ilahtunut siitä, että tällä kertaa vaatteet tuntuivat myös laadukkaan oloisilta, esimerkiksi t-paidat olivat jämäkkää hyvälaatuista puuvillaa, eikä sellaista ohutta, joka venähtää ensimmäisen pesun jälkeen käyttökelvottomaksi (tai ainakin rumannäköiseksi). Samoin collegepuserot olivat sitä paksumpaa laatua. Ovat lämpöisempiä ja todennäköisesti myös kestävämpiä sekä pysyvät paremmin kuosissaan. Ja mikä tärkeintä, esikoinenkin oli silminnähden tyytyväinen uusiin vaatteisiinsa, ei -ainakaan vielä- kiinnitä huomiota siihen, ovatko ne "merkkiä" vai eivät.

Nuoremmalle muksulle tilasin myös samaisia t-paitoja ja pitkähihaisia kuin esikoisellekin. Muuten sain kuopukselle keväällä ison muovikassillisen pikkuserkkunsa vanhoja vaatteita 30 eurolla. Mukana oli myös toppahaalari talveksi sekä sadetta kestävät päällyvaatteet syksyksi. Ihan hyvä kauppa sekin :)

Kuopus tarvitsisi vielä uudet lenkkarit syksyksi.
Muutoin lasten kenkä- ja vaatetilanne näyttääkin sitten syksyä ajatellen ihan hyvältä.



torstai 18. huhtikuuta 2013

Kesäpiha vähällä rahalla

Kevät tuntuu vihdoin etenevän! :) Ajatukset ovatkin jo eksyneet kesään ja ns. kesämökkimme pihan laittamiseen. Piha oli toissa syksyyn asti vuosikausia villiintyneessä luonnontilassa, kunnes pääsimme raivaamaan sitä sen verran, että pihaan pääsee nykyisin muullakin kuin traktorilla ja pelkkien epämääräisten pusikoiden sijaan löytyy avaraakin tilaa, "jopa" nurmikkoa.

Olen tässä mietiskellyt, mitä kaikkea pihalle nyt keväällä ja kesällä laittaisin, selaillut puutarhakirjoja ja nettisivuja mm. eri kasveja ja pihasuunnittelua/-ideoita koskien. Viime kesänä ostelin valmiiksi kasvatettuja pihakukkia, ei nyt vielä voinut sanoa että homma olisi karannut käsistä, mutta aika paljon rahaa sain menemään pelkästään näihin muutamiin kesäkukkiin.
Tänä kesänä ajattelin päästä halvemmalla tässäkin asiassa...

Suunnitelmana on, että en osta yhtään (no, en ainakaan montaa...) "valmista" kukkaa mökille, vaan

a) kasvattelen kotona roinanraivauksen seurauksena löytyneistä vanhoista siemenpusseista muutamia kukkasia itse*,
b) kyselen äidiltäni ja kavereiltani olisiko heillä kenties siemeniä/taimia jaettavaksi,
c) hyödynnän jo ennestään mökin pihalla kasvavia koristekasveja (näitä ei montaa ole, mutta niitä mitä löytyy, voin istutella vähän uusiin paikkoihin tai rajata/reunustaa niitä uudelleen, vaikkapa luonnosta löytyvillä kivillä tms.) sekä
d) hyödynnän myös luonnonkukkia (aka. "rikkakasveja"). Mökin ulkorappusille ostin viime kesänä mm. isot pelargoniat sisäänkäyntiä koristamaan, nyt mietin, että voisin aivan hyvin kerätä portaille suuriin lasipurkkeihin vaikkapa tienvarsilta löytyviä lupiineja kimpulliset. Ei maksa mitään, ja kyllä nekin minusta ihan kauniilta näyttävät. Miksipä ei toisinaan voisi poimia lasten kanssa purkkeihin myös perinteisiä kukkakimppuja päivänkakkaroista ja vaikka voikukistakin.
Sekä tietysti juhannuksen aikaan koivunoksia... :) Halvaksi tulee, ja miellyttää kyllä ainakin tällaista nuukailevaa esteetikkoa. ;)

Ehkä mökkipihastamme ei ihan esittelykelpoista palkintopuutarhaa tule, mutta enpä sellaiseen tähtääkään. Jos piha omaa silmää miellyttää, ja tarjoaa mukavaa (ja edullista) puuhailua rentojen kesäpäivien iloksi, niin silloin se on mielestäni tarpeeksi onnistunut.


*toiveikkaana odottelen, että siementen esikasvatus ja hengissä pitäminen onnistuu. Aiemmat kokemukseni rajoittuvat lähinnä rairuohojen kasvatteluihin, ja nekin ovat joskus päässeet epäonnistumaan hajamielisen kastelijan vuoksi...
Saa nähdä miten käy, mutta jostainhan se on aloitettava :)

ps. Lisäideoita halvasta pihanlaitosta otetaan mielellään vastaan!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Roinanraivausta uudella innolla

Löysin pari viikkoa sitten facebookista yhteisön nimeltä "Tavara päivässä pois", loistavaa! Sain uutta potkua jonkin aikaa jäissä olleeseen huushollimme roinan raivaamiseen. Kevät kyllä noin yleensäkin tuppaa jostain syystä olemaan sellaista aikaa, että tekee normaalia enemmän mieli siivota ja käydä kaappeja läpi, mutta "vertaistukiryhmä" tuli ihan tarpeeseen.

Rojunraivauksesta googlettaessani löysin myös sivuston, jossa oli tehty taulukko kotiin tulevan tavaravirran vähentämiseen ja seuraamiseen. Idea oli yksinkertainen, taulukkoon tulee päivämäärä, ja sen jälkeen kaksi saraketta "tavarat, joita toin kotiin" ja "tavarat, jotka laitoin pois". Olen saanut kiitettävästi turhaa tavaraa ja tilpehööriä poistettua kodistamme varsinkin viime viikon aikana, ja on ollut palkitsevaa kirjata taulukkoon ylös kaikki se vähentynyt roina. On myös ollut herättelevää tajuta, kuinka salakavalasti tavaraa kotiin tuleekaan :O Tänäänkään ei ole ostettu mitään, mutta havahduin kuitenkin huomaamaan, että eräästä tapahtumasta kotiutuessaanhan mies toi tuliaisina mm. mainoslippiksen, avaimenperän ja julisteita. Argh...

No onneksi tänään on myös lähtenyt kodista 26 tavaraa. Toissapäivänä 17, sitä edellisenä 15. Kaikki nämä meille ihan turhaa kamaa, esim. 4 kpl konjakkilaseja, jotka ovat olleet olohuoneen vitriinissä jo ainakin 5 vuotta, ei käytetty KERTAAKAAN (mies ne joskus osti, en tiedä kuvitteliko kenties siirtyvänsä siemailemaan konjakkia saunakaljojensa sijaan..?), tuikkukippoja (voi hyvänen aika, että meillä näitä muuten riittää, edelleen, vaikka olen niitä mielestäni jo poistanut melkoisen määrän!), snapsilaseja (joo, ei käyttöä niilläkään.. meillä ei hirveästi juoda alkoholia, mutta se mitä juodaankin, eli käytännössä miehen saunakaljat ja minun satunnaiset siiderit, kelpaavat ihan suoraan pullon/tölkin suusta), mainosavaimenperiä (niinpä.. laitoin näitä jo pakastepussillisen taannoin pois, nyt niitä on kerääntynyt jälleen!), parittomia mukeja, rispaantunutta joulukoristenauhaa, korvakorurasioita (niitä, joissa korvikset myydään koruliikkeistä.. mä en ainakaan säilytä korviksia niissä enää sen jälkeen, kun ovat käyttöön päässeet, vaan kaikki ovat sulassa sovussa/sotkussa pienessä korulaatikossa kylppärin kaapissa). Vanhentunutta jalkarasvaa, nutturapinnejä, vanhat silmälasit, pari posliinista koriste-esinettä (näitä oli muuten yllättävän vaikea heittää pois, koska olen saanut ne äidiltäni! Eivät olleet minun tyylisiäni enkä tehnyt niillä mitään, mutta kuitenkin, tuntui ihan kuin loukkaisin häntä ja väheksyisin hänen "rakkaudenosoituksiaan", kun laitoin ne pois...! :O ), peltipurkkeja...

Peltipurkkeja hamstrasin joskus kirpputoreilta kuvitellen, että säilön niihin nätisti ja kätevästi kaikenlaista pikkutavaraa. Noh, hyvä ajatus teoriassa, mutta käytännössä ei toiminut minun kohdallani. Ensinnäkin, se pikkutavara, jota purkkeihin sulloin, oli suurimmaksi osaksi täysin turhaa tilpehööriä. Toisekseen, näitä peltipurkkeja oli sitten kohta jo sen verran, että olisin tarvinut "säilytysratkaisun" säilytysratkaisuilleni. :D

Päätin jo jonkin aikaa sitten, etten enää osta yhtään lisää minkäänlaisia säilytyslaatikoita/-rasioita, minulla kun on näköjään tapana säilöä tällaisiin vain sitä ylimääräistä rojua, jolle ei ole mitään käyttöä, mutta jonka olen vain halunnut laittaa johonkin "poissa silmistä, poissa mielestä"-tyyliin. Nykyään koitan säilyttämisen sijaan vaan päästä suoraan eroon tästä tilpehööristä ja tuppaan ajattelemaan, että kotimme valmiit kaapit, hyllyt ja laatikot saavat luvan riittää. Sitten kun tavaraa on niin paljon, etteivät hyllyt riitä (ja tarvitsisi ostaa niitä ylimääräisiä säilytyslaatikoita), on viimeistään aika vähentää tavaran määrää.
No joo, on mulla järkevässäkin käytössä pari isohkoa muovista säilytyslaatikkoa; häkkivarastossa säilöttäviä kausivaatteita varten, sekä yksi peltipurkki, johon laitan aina ne uusien vaatteiden mukana tulevat varanapit. Aiemmin niitä pieniä varanappipussukoita ajelehti ties missä laatikoiden pohjilla ja säilytyskoreissa, tuo peltipurkki on niille ihan sopiva ja käytännöllinen. Tosin nyttemmin olen ajatellut, että vaatteiden varaNEPPARIT ja painonapit voisin kyllä säästämisen sijaan laittaa suoraan roskiin, tai lahjoittaa johonkin (kunhan keksin minne), koska a) en osaa laittaa sellaisia vaatteisiin -> b) en ole IKINÄ käyttänyt näitä varaneppareita/painonappeja. Tavallisia "ommeltavia" nappeja kylläkin.

Onko "painonappi" muuten niiden esim. farkuissa olevien nappien oikea nimitys? Vai miksi niitä kutsutaan? Siis ne yleensä metalliset napit, joissa on kaksi (tai useampi?) osanen, ja ne painetaan vaatteeseen ylä- ja alapuolelta jollain työkalulla niin, että kangas jää sinne väliin... Korjatkaa, jos muistan väärin :)

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Vaatteita, aatteita

Kaapissani on roikkunut kevättakki, joka on ollut varsin vähäisellä käytöllä (edellisvuosina siis, tämän kevään lämpötilat eivät ihan vielä ole kevättakkiin siirtymistä sallineet...). Olin jo taittelemassa sitä Uffille menevään kassiin, kunnes tajusin ajatella, että vähäisen käytön syyn voisi oikeastaan korjata melko helpolla. Takin ongelma on ollut siis niinkin mitätön kuin väärä väri (miksi sitä väriä nyt kuvailisin... "likainen beige" lienee jotakin sinne päin?), joka ei mielestäni sopinut minulle laisinkaan vaan sai kasvoni ja olemukseni näyttämään valjuilta. Väri teki myös takista jotenkin liian tätimäisen, takin malli kun on itsessään jo hyvin perinteinen/klassinen, niin se tarvitsee mielestäni jotain muuta kuin "mitäänsanomatonta" väriä välttyäkseen lisäämästä kantajansa ikää vähintään kymmenellä vuodella. (Ikäkriisiä pukkaa?! ;) )

Kaupasta löysin sitten sopivan väriaineen, jolla värjäsin takin pesukoneessa vihreäksi, ja tulos oli mielestäni oikein onnistunut. Takin alkuperäinen beige väri aikaansai sen, että takista ei tullut ihan kirkuvanvihreää, vaan väri on ehkä hieman lähempänä ruohoa tai sammalta, tykkäsin :)
Nytpä ei enää tarvitse miettiä uuden takin ostoa, rahaa säästyi (no väriainepaketti maksoi n. 10 euroa) eikä tarvitse kierrellä tuskastuneena kauppoja eikä kirppareitakaan. Oikein odotan jo, että pääsen käyttämään takkia. Lähinnä tosin sen takia, että loputtomilta tuntuvat yö- ja aamupakkaset alkavat jo kyllästyttää, samoin aamuisten koulumatkojen jäiset ja TODELLA liukkaat jalkakäytävät...

Sitten muuta vaateasiaa.
Kävin taas läpi vaatekaappiani, ja huomasin, että ns. kotivaatteet lisääntyvät kovaa vauhtia.. muutamasta laadukkaaksi luulemastani vaatteesta on tullut käytön myötä yllättävän venähtäneitä ja/tai nukkaantuneita :/ Ei viitsisi millään ryhtyä ostamaan taas uusia vaatteita, edes kirpputoreilta, mutta ajattelin ottaa käyttöön vanhan vaatteidensäästökonstin suoraan lapsuudestani, eli töistä/koulusta/ihmisten ilmoilta kotiin tultua "paremmat vaatteet" vaihdetaan heti kotivaatteisiin. Käyttöä paremmille vaatteille siis tulee vähemmän -> likaantuvat vähemmän -> tarvitsee pestä vähemmän -> vaate kuluu/nyppyyntyy/venähtää vähemmän ...tai ainakin hitaammin.
Täytyypä testata, tulisiko tätä käytännössä noudatettua, ja huomaisinko mitään eroa aiempaan.
En kyllä pistäisi pahakseni, jos ikuinen pyykkivuorikin tämän myötä edes vähän madaltuisi...

torstai 28. maaliskuuta 2013

Inspiraatio mainoksesta

Eräs sisustuspulju lähetti tällä viikolla postissa mainoksen, johon olin hilkulla langeta. Mainoksen mukaan olisin saanut nätit verhot "ilmaiseksi" ...kunhan olisin tilannut vähintään 35 eurolla valikoimastaan jotakin...
Verhot olivat kyllä tosi nätit, ja mielessäni näin ne jo ripustettuna mökkimme* pirtin ikkunaan. Onneksi oli sen verran kiireitä, että en ehtinyt suinpäin rynnätä laittamaan tilausta sisään, vaan kerkesin vähän pohdiskelemaan asian järkevyyttä/järjettömyyttäkin. Siinä vaiheessa kun sain itseni kiinni "mitäköhän voisin 35 eurolla tilata, että saisin ne verhot, pitäispä käydä selaamassa sivustoa, löytyisikö JOTAIN jota tilata..."- ajatuksen pyörittelemisestä, tajusin kuinka hölmöä tämä nyt taas olikaan. Toimin juuri niin kuin mainostaja on toivonut; muka ilmaisen houkuttimen avulla minut saadaan tilaamaan jotain, jota en ole edes tajunnut tarvitsevani. Ei ole oikeasti tarvetta millekään sisustusjutulle, eikä tule edes mitään mieleen, ja sitten sitä kuitenkin mainoksen houkuttelemana menee selaamaan nettikaupan sivuja, jotta törmäisi johonkin, jota ehkä haluaisi, jotta saa ns. ilmaiset verhot! Kuinka helppoon meinasinkaan mennä, heh :)


Mainoksesta oli loppujen lopuksi hyötyäkin, sain siitä nimittäin inspiraation halpaan käsityöhön. Mieleeni juolahti, että samantyyliset verhot voisin kyllä helposti tehdä itsekin, ja mikä parasta, jo kotoa valmiiksi löytyvistä aineksista. Taannoisen liinavaatekaapin siivouksen johdosta muistin, että kaapissa on edelleen yksi suurikokoinen valkoinen pöytäliina, joka on liian iso mihinkään pöytäämme. Eipä ole siis tullut käytettyä, mutta sen(kin) kohdalla olen ajatellut, että säästän sitä "jos joskus tarvitsen". Kokemukseni mukaan näin ei yleensä kannata tehdä, koska hyvin harvoin tällä tavoin jemmattuja tavaroita oikeasti tulen tarvitsemaan, mutta nyt keksin kuin keksinkin sille käyttöä! Halkaisen liinan pituussuunnassa, käännän ja ompelen reunat ja solmimisnauhat ripustamista varten, ja sitten voin applikoida/kirjailla/painaa verhojen yläosaan samantyylisen kukkakuvion, kuin mainoksen verhoissakin oli. Kaikkiin näihin löytyy ainekset meiltä kotoa, ainakin kun vähän käytän mielikuvitusta.
Eikä siis maksa mitään, turhasta saan jotain käyttökelpoista, ja lisäksi itselleni innostavan käsityön näprättäväksi vähäksi aikaa. Että hyvinhän tässä sitten kävikin. ;)



* ei oikeasti meidän mökkimme, vaan vanhempieni

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Näkeminen maksaa

Viime viikolla tuli käytyä silmälääkärissä. Pakollinen tarkastuskäynti, edellisestä oli jo kulunut pari vuotta. Olen sen verran voimakkaasti likinäköinen, että silmälääkärin kehoituksesta käyn tarkastuttamassa silmäni parin vuoden välein. Onneksi ei tämän useammin, 15 minuutin tarkistuksesta sain pulittaa nyt jo 93 euroa! Saahan siitä Kelalta takaisin osan, mutta tämä korvaus tulee olemaan ehkä n. 15 euron paikkeilla. No, silmät nyt kuitenkin ovat sen verran tärkeät, että vaikka tämänkin summan olisin mielelläni laittanut säästöön, olisi tämä ollut sitä väärässä paikassa säästämistä.

Välillä olen jopa hiukan katkera niille, joilla on hyvä näkö, huono näkö kun toisinaan todella haittaa elämää (olen täysin riippuvainen silmälaseistani, ja esim. lenkkeily lasien kanssa on melko ärsyttävää; kun hikoaa, lasit menevät huuruun ja valuvat nenältä koko ajan) ja lisäksi menee hirveästi rahaa, silmälasit ja varsinkin linssit näillä voimakkuuksilla maksavat hunajaa. Vaihdan laseja parin-kolmen vuoden välein (en raaski sen useammin), ja vaikka ostan kehykset aina alennuksista, valmiit silmälasini tulevat maksamaan kuitenkin n. 500-700 euroa. Näin myös siitä huolimatta, että esim. edelliset kehykseni sain viidellä kympillä. Linssini vaan ovat siis jo niin voimakkaat (huonommassa silmässä -8,25) että tarvitaan hiontoja, jotka lisäävät tuntuvasti linssin hintaa. Ilman hiontoja linssit olisivat useamman sentin paksut, ja sen lisäksi, että ne näyttäisivät kamalilta, ne myös painaisivat todella paljon, josta taas seuraisi kipuja esim. nenävarteen. Tässä siis ei oikein voi säästää... Kaikenmaailman erikoistarjoukset (esim. nyt eräässä liikkeessä meneillään oleva "osta silmälasit ja saat aurikonlasit voimakkuuksilla kaupan päälle") tarkoittaa minun kohdallani sitä, että nämä "kaupan päälle" tulevat aurinkolasit maksavat kuitenkin loppujenlopuksi n. 150 euroa, koska minulle ei käy varastovoimakkuudet ja tarvitaan niitä hiontoja. (...tai jotakin tällaista optikko minulle viimeksi selitti, kun aurinkolaseista kyselin).

Piilolaseja käytän toisinaan, esim. uimahallissa/kylpylöissä käydessä, ja joskus jos olen viihteellä. Eli harvakseltaan siis. Syystä että nekin maksavat paljon, eivätkä silmäni edes kestä tiuhaan toistuvaa käyttöä. Silmäleikkauksesta haaveilen, vaikka en olekaan aivan varma, onnistuuko se minun kohdallani. Ja se leikkaus vasta maksaakin.

No tulipas tästä nyt vuodatus... :) Täytynee kuitenkin olla kiitollinen siitä, että huonoa näköä lukuunottamatta terveyteni on muuten suht kohdillaan. Ei ole mitään sairauksia, joihin tarvitsisi kalliita lääkityksiä tms.
Tavoitteena on myös yrittää pitää terveydestä huolta terveitä elämäntapoja noudattamalla (...ainakin suurimman osan ajasta...), tällä säästää, jo nyt ja todennäköisesti varsinkin tulevaisuudessa (sijoitus tulevaisuuteen siis!). Voihan sitä tietenkin sairastua vaikka eläisi kuinka terveellisesti, mutta eipä tarvitse ainakaan siinä vaiheessa niin jossitella tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Ainakaan toivottavasti. :)

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kummitytön synttärit ja lahjapohdintaa

Tänään ohjelmassa on vanhimman kummityttömme syntymäpäivät, pikkuneiti täyttää 3 vuotta! :) Kuluneella viikolla mietiskelin sopivaa ja järkevää lahjaa... syntymäpäiväjuhlat ovat mukavia, ja on ihanaa nähdä kummilapsia, mutta tämä lahjojen ostaminen on aina yhtä vaikeaa, en nauti tästä osuudesta laisinkaan. Lähinnä siis sen takia, että en meinaa millään keksiä mitään sopivaa, ja sitten turhauttaa.
Kuten jo aiemmin olen sanonut, en halua ostaa mitään turhaa (varsinkaan muovikrääsää), nykyajan lapsilla tuntuu olevan jo kaikkea (eikä kummityttökään ole poikkeus) enkä ole myöskään valmis laittamaan lahjaan hirmuisia summia. Eli jotain järkevää, tarpeellista, edullista, mutta kuitenkin jotain joka ilahduttaisi 3-vuotiasta...? Omaisinpa vähän enemmän luovuutta ja kekseliäisyyttä!

Pähkäilyjen ja epämääräisen kaupassa haahuilun jälkeen päädyin sitten ostamaan hänelle söpön yöpaidan (tai "yömekko" se on), kun sattui sopivan kokoinen kaupan alennushenkarissa roikkumaan (ja luulisin, että se voisi tulla käyttöönkin), ja mekon oheen pussillisen vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja. Lisäksi ajattelin liittää synttärikorttiin lupauksen, että viemme (ja kustannamme) hänet alkukesällä huvipuistoon. En tiedä ilahduttaako lupaus tyttöä tänään, mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, tyttö tulee kuitenkin muilta vierailta saamaan syntymäpäivälahjaksi paljon leluja, joten meidän pienehkö lahjamme tuskin paljoa ehtii harmittaa. Luultavasti huvipuistoreissu sitten aikanaan tulee kyllä olemaan tytölle mieleen.
...ja onhan tässä vähän omakin lehmä ojassa, saamme sitten myös itse viettää päivän kummitytön seurassa. Epämääräisen "leluautomaatin" sijaan kun olisin mielummin sellainen kummitäti, jolla on läheiset välit kummilapsiin. :)




lauantai 2. maaliskuuta 2013

Hiihtoloma minibudjetilla

Hiihtoloma on kohta lusittu. Halvalla selvittiin... tosin lähinnä siitä syystä, että melkein koko viikko meillä sairasteltiin mahatautia :/ Tarkoituksena oli kyllä "repäistä" ja viedä lapsia hiihtoloman kunniaksi sisähuvipuistoon tai jopa laskettelemaan, mutta toisin kävi. No, jos jotain positiivista, niin säästyipä varmaan ainakin 100 euroa, ellei jopa kaksi.

Tänään meiltä löytyi sitten jo sen verran tervettä porukkaa, että pääsimme lähtemään neljän seinän sisältä ulkomaailmaan, ihan jopa mökille asti, 20 kilometrin päähän. Mökki on vanhempieni, mutta meillä on siihen "laaja käyttöoikeus" :) Kesäisin varsinkin ihana paikka, kerrostaloasumisen vastapainoksi.
Mökillä mies kyhäsi nuotion pihalle, ja siinä sitten paisteltiin makkarat, sen jälkeen kun oltiin pelailtu pihalla pienimmän toiveesta sulkapalloa :) Kovassa tuulessa ja umpihangessa laji oli kyllä hieman haastavaa... :D


Sitten vähän säästämisestä, tai sen sujumisesta. Tai oikeastaan lipsumisista... muuten on mennyt hyvin, olen esim. kilpailuttanut sähkön, enkä ole sortunut vaateostoksiin. Ellokselta tilaamani matonkin palautin, ei se ollut niin hyvä kun odotin, joten palautukseen meni kylmänviileästi, ja hyvä niin. Mutta mutta. Viikottaista ruokalistaa ei olla jostain syystä jaksettu kovin hyvin noudattaa, jonka seurauksena on tullut tehtyä ruoaksi "vähän mitä sattuu" ja tästä on seurannut myös se, että tyhjensin viime viikolla jääkaapista vanhentunutta ruokaa biojäteastiaan. Auts.
Sorruin myös tilaamaan itselleni erään erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan (Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!), samalla kun tilasin yhden pakollisen koulukirjan, jota en valitettavasti löytänyt käytettynä. Mietiskelin kyllä ensin, että olisin voinut odotella kirjan ilmestymistä kirjastoon, mutta maltti loppui kesken. Nettikirjakauppaan meni siis 25 euroa "ylimääräistä". Noh, (nyt seuraa puolusteluja) kuten olen aiemminkin (muistaakseni) sanonut, vaikka säästänkin tosissani, en ole kuitenkaan siirtymässä aivan ääripäähän tässäkään puuhassa. Ja kirja nyt periaatteessa on kohtalaisen hyvä tuhlauskohde, jos nyt johonkin "pitää" tuhlata. (Varsinkin, kun kirja on kyllä ollut odotusteni arvoinen, puoleen väliin olen sen nyt lukenut!). Silti hienoinen harmitus on jossain taka-alalla, kun tiedän että ilmaiseksikin sen olisi voinut saada luettavaksi, kun olisi vaan omannut vähän enemmän kärsivällisyyttä.
Päätin kuitenkin, että aion nyt iloita tästä kirjasta enkä harmitella enempää, kun se on jo kerran hankittu. Ja plussalle jäätiin hiihtoloman kuluissa kuitenkin ...kiitos mahataudin...

torstai 21. helmikuuta 2013

Liinavaatekaapin perkausta

Olen pitkään ollut aikeissa siivota liinavaatekaappini. Tai varsinaista liinavaatekaappia ei ole, mutta verhoja ja petivaatteita säilytetään meillä makuuhuoneen ison vaatekaapin/kaapiston yläkaapeissa.
Sain vihdoin ja viimein taivuteltua mieheni siirtämään kanssani tämän kaapin makkarin toiselle seinustalle, jossa sille on mielestäni paljon loogisempi paikka. (...että muuten voikin joskus olla vaikeaa miehille tällainen puuha...!) Kaappi on niin painava, että yksinään sitä ei pysty siirtämään.
Miehen avusta huolimatta kaappi oli niin raskaan oloinen, että oman jaksamisen ja kaapin ehjänä pysymisen varmistamiseksi täytyi keventää sitä purkamalla kaapista kaikki ylimääräinen pois, eli myös petivaatteet ja verhot.. ja sittenhän siinä olikin loistava tilaisuus käydä viimein kasat läpi.
Ei muuten uskoisi, kuinka monet verhot ja lakanat mahtuu pariin yläkaappiin! Olin kuvitellut omistavani vain muutamat petivaatteet, mutta niin sitä vaan löytyi kaapin takaosasta sinne hautautuneita pussi- ja aluslakanoita, joita en muistanut enää edes omistavani.

Ja sitten iski myös ristiriitaiset tunteet... vaikka haluan eroon ylimääräisistä/turhista tavaroista, niin toisaalta jonkinlainen liiallinen säästäväisyys ja nuukuus iski tässä kohtaa päälle "kannattaako laittaa ihan käyttökelpoisia (vaikkakin kulahtaneita, hauraita ja ikivanhoja) pussilakanoita pois, voisihan niitä joskus vielä käyttää, sitten kun nykyiset käytössä olevat pussilakanat kuluisivat puhki..." Eiks tää jo mee vähän yli? Vanhimmat lakanat mulla on varmaan 25 vuotta vanhoja äidin/anopin peruja, mutta nekään ei vielä ole mennyt puhki (kulahtaneita tosin ovat, todella). Kannattaako mun tosiaan hillota näitä ylimääräisiä pussilakanoita vielä seuraavat 25 vuotta, odottamaan sitä, että nyt käytössä olevat, paremmat (oman maun mukaiset) pussilakanat kuluvat puhki..? :D
Ehkä kuitenkin siinä vaiheessa on sitten jo ihan tervettä ostaa uudet lakanat, ja laittaa nyt nämä vanhimmat täysin palvelleina menemään. Tehdä tilaa kaappiin ja pitää siellä vain kolmea lakanasettiä per sänky... Kolmessakin oikeastaan on liikaa, periaatteessa kahdella pärjäisi. Kun toinen olisi pesussa, toinen olisi käytössä.

No joo, laitoin sitten ne kulahtaneet menemään. Pari suht hyvänä pysynyttä laitoin Uffille, hauraat heitin roskiin. Olisin myös voinut lahjoittaa ne esim. koirien alustoiksi (näin tällaisen ilmoituksen eräässä facebookin kirpputoriryhmässä) mutta myöhästyin. Ehdin heittää lakanat pois päivää ennen tätä ilmoitusta. No, vinkiksi muille, tällaiseenkin loppukäyttöön kulahtaneet lakanansa voi lahjoittaa :)

perjantai 8. helmikuuta 2013

Lelupäivä

Kuopus täyttää tässä keväällä 5 vuotta. Jokohan voisi luopua vauvaleluista...? Ei meillä niitä hirveästi ole, mutta ainakin yksi laatikollinen vielä. Helistimiä, hakka, nuppipalapelejä, pehmoisia palloja yms. Eihän näillä meillä enää kukaan leiki. Duplo-legojakin on pieni korillinen, eivät välttämättä ole ihan vauvaleluja, mutta nekin lojuu syrjäytettynä isoveljen "oikeiden legojen" vuoksi, joilla kuopuskin saa nykyään leikkiä ihan luvan kanssa.
Ehkä säästän molempien ensimmäiset lelut (muistan, mitkä ne ovat) ja muut vien kirpputorille. Turhaan niitä tuolla lastenhuoneessa jemmaan tilaa viemässä ja sotkua aiheuttamassa.

Suhtaudun isoon osaan lasten leluista kriittisesti. Suurin osa kaupan hyllyillä notkuvista leluista tuntuvat olevan täysin turhia, kömpelöitä, helposti hajoavia, siis kamalaa muovikrääsää, josta lapsetkaan eivät jaksa innostua, ainakaan pitkään. Jotkut lelut nyt ehkä ovat sitten niitä ns. hyviä leluja, "kehittäviä" ja kestäviä, mutta se muovikrääsä, oi kuinka inhoan sitä!
Olen sitäpaitsi tehnyt oikeastaan melko yllättävänkin havainnon siitä, että ainakin meillä lapset leikkivät suhteellisen vähän varsinaisilla leluillaan, (no, isompi onkin jo sen ikäinen, että mieluiten viettää aikaa kavereidensa kanssa ulkona tai haluaa käydä uimahallissa tai pelata tietokonepelejä tai lukea sarjakuvia yms.) mutta kun pienempi leikkii, hän leikkii enimmäkseen muilla huushollista löytyvillä tavaroilla kuin leluilla. Sohvatyynyt, koristetyynyt, pahvilaatikot, viltit, peitot ym. ovat kovassa huudossa. Niistä pikkumies saa kyhättyä kaikenmaailman majoja, jotka ovat vuorotellen veneitä, koteja, korjaamoja tms. mitä nyt mieleensä tuleekin. Poika tykkää myös leikellä mainoslehtisistä (niitä, joita meille tulee "ei mainoksia"-kyltistä huolimatta) kuvia ja erinäistä silppua, joka toimittaa vaihtelevasti leikkisetelien tai "kuittien", leikkisoran tms. virkaa pojan mielikuvitusleikeissä. Silppuaminen ja saksien käyttö tuntuu olevan mukavaa (silppujen kerääminen -yllätys yllätys- ei...). Kassit ja muovipussit ovat myös ahkerassa käytössä, poika kuljettelee kaikenmaailman rojuja ja pikkuautojaan näissä pusseissa paikasta toiseen. Kassit tuntuvat tässäkin leikissä olevan se pääasia, ei niinkään se sisältö.

Jotenkin tuntuu siis aika järjettömältä ostella lapsille leluja, niiden kestämättömyyden vuoksi ja myös siksi, että ne jäävät yleensä turhiksi. (enkä mä itse niin ostelekaan, mies enemmän.. toisaalta ehkä kyse on siitä, että meillä on vain kaksi poikaa, enkä niinkään itse viehäty rekoista, autoista ja legoista, joita pojille yleensä ostellaan. En tiedä, suhtautuisinko lelujen ostoon suopeammin, jos lapset haluaisivat barbeja ja vaatteita näille tms.? :D ).
No, kuitenkin, jos lapsille jotain virikkeellistä täytyy ostaa, niin itse näkisin järkevämpänä käyttää rahaa tekemiseen, kokemuksiin, elämyksiin. Kirjastokäyntejä, pulkkamäkeilyä (no niihin nyt ei rahaa tarvikaan), matkustelua, niitä uimahallikäyntejä, laskettelua, lasten konsertteja, elokuvia, näyttelyitä, näytelmiä jne. Näistä ei ainakaan kulkeudu kotiin turhaa rojua ajelehtimaan unohdettuina...

Mutta takaisin vauvaleluihin, tai siihen, mistä tämä aihe nyt tänään tuli mieleeni... ei liene järin muodikasta puhua tähän vuodenaikaan joululahjoista, mutta aamusella niitä vauvaleluja lasten lelukoreista lajitellessani osui silmiini joululahjaksi esikoiselle ostamani Hot Wheels-rata (tai sen palasia), ja vahvistui taas tämä tunne lelujen turhuudesta.
Isompi kinusi kovasti kyseistä rataa ennen joulua, ja ostin sen sitten, vaikka mielessäni mietinkin, että kuinkahan pitkäkestoinen ilo siitäkin tulee olemaan.. rata oli sitäpaitsi suhteellisen kallis, mutta kun meillä noudatetaan sitä linjaa, että itse ostetaan jouluisin yksi kalliimpi lahja per muksu, niin myönnyin tähän, kun sitä niin paljon toivottiin.
Tuolla se nyt näyttää siis olevan palasina, yksi osa siellä ja toinen täällä. Muistan, että esikoinen leikki sillä innoissaan kahtena päivänä joulun jälkeen, ja sitten se on unohtui ihan tyystin... täysin turha ostos siis...
Mutta missä sitten kulkee raja, mitä kannattaa lapsille joululahjaksikaan ostaa ja mitä ei? Voiko olla ostamatta jotain, jota lapsi nimenomaan toivoo, vaikka itse tietää että se jää turhakkeeksi lelukorin pohjalle?
Jouluun (ja miksei synttäreihin ja nimppareihin ym.) kuuluva lahjojen ostaminen on itseasiassa ihan typerä ja turha asia, ihmisille (erityisesti lapsille) ostetaan lisää krääsää, vaikka huone pullistelisi jo (käyttämättömiä) leluja. On vaan "pakko ostaa" edes jotain, eihän lapsi ymmärrä jos ei lahjoja saisi, kun kaikki muutkin saavat ja niistä niin aina hössötetään?
Mitään isoja lahjaröykkiöitä meillä ei ole koskaan harrastettukaan (ostetaan itse siis ne yhdet lahjat per muksu, mummoilta ja kummeilta kertyy sitten lisää) mutta jotenkin turhauttaa vähienkin lahjojen osto, kun nekin näyttävät sitten loppujenlopuksi olevan melkolailla hutiostoksia. Noh, toisaalta, ehkä sen verran on kuitenkin rahaa tuhlattava turhuuksiin, jotta lapsi kokisi saavan samaa "kuin kaikki muutkin"...

Pohdiskelin tässä taannoin, että olisi ehkä järkevää tehdä jouluisin kaveriperheiden (tai miksei vieraampienkin perheiden) kanssa vaihtokauppaa ennen joulua; ne ehjät ja siistit lelut, jotka omilla lapsilla on jäänyt käyttämättä, vaihdettaisiin toisen perheen vastaaviin ja kääräistäisiin paperiin. Siis jos tässä toisessa perheessä olisi suunnilleen samanikäisiä ja samaa sukupuolta olevia lapsia. Jotenkin tämä idea ei vaan tahdo ottaa tulta alleen, kun olen siitä vaivihkaa joillekin vihjaillut. Ehkä on jotenkin noloa (?) antaa lahjaksi käytettyä tavaraa, tai sitten näitä toisia ei vaan ole siinä määrin haitannut uusien lelujen osto, kuin itseäni, mistäs sitä tietää.

No, onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Ja synttärit. Muutenhan niitä lahjoja/leluja ei ole mikään "pakko" hankkiakaan ;)

lauantai 2. helmikuuta 2013

Tammikuu takana

Tammikuu hujahti yllättävän nopeaan. Ihanaa. :) Valoisan ajan lisääntyminen tekee hyvää.

Säästämisen kannalta olen myös suhteellisen tyytyväinen, rahaa jäi ihan mukavasti säästöön. Ruokakulut pysyivät yllättävän maltillisina, edullisten reseptien etsiminen ja kotiruoan valmistaminen alusta loppuun todella kannattaa. Kyllähän se hieman enemmän vaivannäköä ja aikaa vaatii, mutta ei loppujenlopuksi mitenkään kohtuuttoman paljon. Ja kun kerran miettii ruokalistat valmiiksi esim. neljälle viikolle, niitä listojahan voi sitten jatkossa kierrättää.

Tulihan sitä hieman lipsuttuakin tiukasta säästämisestä, olen ostellut useammankin kerran suklaata ja yhtenä heikkona hetkenä jäätelöpaketin, sekä uuden huonekasvin olohuoneeseen. Huonekasvin ostoa en kyllä edes kadu, olen lueskellut tässä viime päivinä viherkasvien huoneilmaa puhdistavasta vaikutuksesta, ja ajatellut että hankkisin kevään aikana kotiimme muutaman kasvin lisää. Tuovathan ne kotiin viihtyisyyttä ja kodikkuuttakin, ja kun en muuten aio sisustustavaroita tms. kotiin ostella, niin vieroitan tätä "tuskaa" sitten näiden viherkasvien hankkimisen muodossa (ja siis niitäkin aion ostaa maltillisesti, max. 2 kpl lisää). Kaveri lupasi myös antaa mulle pistokkaan yhdestä himoitsemastani kasvista, sitten kun vaihtaa multia kukkiinsa tässä kevään aikana.
Täytyy myöntää, että näin valon lisääntyessä olen jostain syystä saanut kummallisia mielitekoja hankkia "jotain uutta keväistä kotiin", ja hiplasin esim. viime viikolla kaupassa yksiä ihananvärisiä, kevyitä verhoja... järki kuitenkin voitti ja ajattelin tyytyä vain vaihtamaan huushollin verhot. Niitä vaihtoverhoja kun kaapistani jo löytyy...

Yksi vahva sisustusmieliteko mua kyllä vaivaa edelleen; keittiömme on pieni ja vähän hankalan mallinen, eikä sinne ole ollut helppo löytää mitään sopivaa mattoa. Ilman mattoa keittiö taas on jotenkin kolkon oloinen... Eksyin tässä yks päivä Elloksen sivuille (!) ja luulen löytäneeni maton, joka olisi sopivan kokoinen, mallinen ja värinen.... ja nyt se hemmetin matto kummittelee mielessäni jo neljättä päivää. Hintaa matolla olisi satasen verran.
Meillä on kyllä ylimääräisiä mattoja jo muutenkin varastoissa, ja olen luvannut itselleni etten osta niitä enempää... Miksi ne jo olemassa olevat matot eivät voi sopia keittiöön?! (Ja sopivatko ne kuitenkin, onko kyse vaan turhamaisuudestani?) Ja jos kuitenkin ostaisin ihan vaan tämän YHDEN maton, jos vaikka odottaisin että Ellokselle tulee taas jokin alennuskoodi, jolla saa 50% alennusta yhdestä tuotteesta, voisin saada maton viidelläkympillä. Mutta se olisi silti viiskymppiä!
Argh ja huoh, mitä päänsisäistä taistelua.
(Saa nähdä miten tämän kanssa käy...!)




perjantai 25. tammikuuta 2013

Kotihiiri selviää halvemmalla

Kotona viihtyvänä "kotihiirenä" (tai nykyään lienee trendikkäämpää nimittää kotona viihtyvää "kotoilijaksi") selviää vapaa-ajastaan yllättävän halvalla. Siis oikeastaan ilmaiseksi.

Itse vietän mielelläni vapaa-aikani kotona. Ei tee edes mieli lähteä mihinkään (varsinkaan koulupäivien jälkeen) kun päivän on ollut jo ihmisten seurassa ja kotona riittää kuitenkin tekemistä... kotityöt vievät suhteellisen paljon aikaa, ehkä siksi, että ne ovat meillä lähes 100% allekirjoittaneen harteilla, johtuen miehen epäsäännöllisestä vuorotyöstä (ja osaksi kyllä ihan siitä, että mies ei ole "oppinut tykkäämään" siivoamisesta...) Onneksi kotitöiden teko ei ole itselleni enää mitenkään vastenmielistä, kuten joskus nuorempana, toisinaan jopa oikeasti nautin siivoamisesta. Siinä näkee palkitsevan nopeasti kättensä jäljet.
Kotitöiden lisäksi aikaa menee ruoan laittamiseen (tai no, onhan sekin kotityö), lasten asioiden hoitamiseen ja heidän kanssaan olemiseen, koulutehtäviin ja lukemiseen, ja kaikkien muiden juoksevien asioiden hoitamiseen.

Vapaa-ajallani teen kotona toki myös muutakin kuin "velvollisuuksia"; surffailen mielenkiintoisilla nettisivuilla ja blogeissa, vietän aikaa kyläilemään poikenneiden kavereiden tai sukulaisten kanssa, katselen televisiosta erilaisia dokumentteja ja ohjelmia.. myös esim. hömppäsarjojen aatelia, Kauniita ja rohkeita ;) Aiemmin seurasin tiiviisti myös Emmerdalea, mutta siihen iski kyllästyminen jo kuukausi-pari sitten. K&R:lle on tosin käymässä samoin. Nyt on taas päivien pidentyessä tullut sellainen fiilis, että tämänkin tv:n katseluun kuluvan ajan voisi käyttää johonkin järkevämpään...
 ...kuten esimerkiksi hiihtämiseen! Sen ensimmäisen hiihtokerran jälkeen innostuinkin sitten taas kunnolla, ja tämän viikon aikana olen käynyt jo 3 kertaa hiihtämässä läheiselle pellolle tehdyllä ladulla (arvostan sitä, että ladut sinne tehdään ja niitä ylläpidetään, ovat sitten ilmaiseksi ihmisten käytettävissä, aika hienoa!) Kunto ei vielä anna periksi pidemmille lenkeille, mutta eilen hiihdin tuon ladun 2 kertaa, eli yhteensä 5 km. Ja se kyllä riitti yhdelle kerralle.. :) Haaveilen, että kunhan tässä nostan kuntoa pikkuhiljaa, niin kykenisin sitten keväämmällä heittämään esim. 20 km hiihtolenkin ilman ladunvarteen tuupertumista ;) Saa nähdä kuinka käy!



Joskus aiemmin (ennen lapsia ja jonkun verran vielä ensimmäisen lapsenkin kanssa) tuli vapaa-aikaa vietettyä kotona olemisen sijaan lähinnä kaupoissa haahuilemalla, vaikkei ollutkaan mitään mitä olisi oikeasti tarvinut. Äkkiäkös sieltä aina jotakin äkkäsi, jota muka tarvitsi, tai puhtaasti vain halusi. Ja rahaa meni. Kahviloissa istuskelukin oli tavallista, ja pidemmän päälle kallista.
Useat muutkin "ajanvietteet" kodin ulkopuolella tuppaavat maksamaan aina jotakin, mikä enemmän, mikä vähemmän, kuten esim. pikaruokailu, ulkona syöminen, elokuvissa käynti ja useat harrastukset. Baarit, kylpylät, huvipuistot, näyttelyt, konsertit. Reissaaminen, ulkomaille matkustelusta puhumattakaan.

En minä näitä nykyäänkään kokonaan ole hylännyt enkä hylkääkään, tykkään edelleen esim. käydä elokuvissa, ulkona syömässä, ja ulkomaille matkustelustakin haaveilen :) Pointti on siinä, että onnekseni viihdyn nykyään suurimmaksi osaksi kotona, kun kotona oleminen ja arkiaskareiden puuhastelu ei tunnu enää tylsältä, hukkaan heitetyltä ajalta. Usein jopa päinvastoin, kotona oleminen on minulle suorastaan tarve, se lataa akkujani.
Ja sitten taas harvakseltaan toteutettuina ne elokuvissa käynnitkin ym. tuntuvat enemmän "juhlalta", kun eivät ole jokapäiväistä arkista ajanvietettä.
Ja toki tässä siis samalla säästää myös selvää rahaa :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Viikon ruokaostokset 28,30 €

Tämän viikon ruokalista on valmis, ja kävin ostamassa puuttuvat ainekset ruokia varten. Kauppaan meni 40,37 €, mutta ruokien osuus tästä oli siis vain 28,30 €.
Loput 12,07 € meni siteisiin (ostan halvimpia mitä kaupasta löytyy, X-tra:n siteet maksavat 0,95 € - 1,25 €/10-16 kappaleen paketti, kelpaa meikäläiselle) sekä törkyhintaiseen Rexonan Maximum Protection-deodoranttiin, joka maksaa 9,87 € purkki! Tavisdeodorantteja saisi parillakin eurolla, mutta "valitettavasti" tuo vaan on sikamaisen hyvä deodorantti, ainoa, johon olen ollut tyytyväinen. Ei oikeasti petä kesken päivän, vaikka liikkuisin enemmänkin.

Ruokakulut eivät tämän viikon osalta todennäköisesti kuitenkaan jää ihan tuohon otsikossa mainitsemaani summaan, luultavasti joudun taas käymään ainakin kerran ruokakaupassa hakemassa hedelmiä ja maitoa yms. kuten viime viikollakin*. Tosin luulen, että säästöäkin tavallaan tulee, viime viikollakin jäi KOLME ruokaa laittamatta (ja aineita säästyi tälle viikolle), kun parina päivänä jäi tähteitä sen verran, että niistä syötiin vielä seuraavanakin päivänä, ja yhtenä päivänä olin lasten kanssa mummolassa, kätevästi ruoka-aikaan. ;)

*Viime viikon täydennyskauppareissulla meni rahaa 21,75 €, ja tähän sisältyi 2 litraa maitoa, kahvinsuodatinpapereita, ruisleipä, juustosämpyläpussi, 2 pakettia meetvurstia (miehelle), 2 kurkkua, pussi appelsiineja, 6 kpl jogurtteja.


Tämän viikon ruokalista siis tässä:

maanantai: kinkkukiusaus
tiistai: keitetyt perunat ja kananmunakastike
keskiviikko: makaronilaatikko (jäi viime viikolla siis tekemättä)
torstai: hernekeitto
perjantai: keitetyt perunat ja tomaattinen jauhelihakastike
lauantai: pasta carbonara
sunnuntai: tonnikalamuhennos ja riisiä (tonnikalapihvitkin jäi viime viikolla tekemättä)
+ joka päivälle ruokien lisäksi vaihtelevasti salaattia/raastetta/keitettyjä kasviksia

Kotona siis on näitä ruokia (ja viikon muita syömisiä) varten taas jo valmiina mm. makaronia, riisiä, tonnikalaa, kananmunia, 1 edellisviikolta käyttämättä jäänyt paketti jauhelihaa, pakastekasviksia (näitä jäi siis myös viime viikolta), muutamia hedelmiä, litra maitoa ja jonkin verran leipää. (sekä tietysti kaapissa olevia jauhoja jne. Ajattelin muuten leipoa sämpylöitä joku päivä tällä viikolla, aineet löytyy kotoa, eikä lisäleipää välttämättä tarvitse sitten enää ostaa kaupasta.)

Kaupasta tänään ostin siis tuolla 28,30 eurolla 3 litraa maitoa, yhden paketin jauhelihaa, hernekeittopurkin, peruna-sipuli-sekoitusta 1 kg, tomaattimurskaa, perunoita 2 kg, 2 prk ruokakermaa, kinkkusuikaleita, paketin pekonisuikaleita, pussin ruisleipää, pussin porkkanasämpylöitä, 2 kurkkua, 500 g porkkanoita, päärynöitä, sekä erilaisia jogurtteja 9 kpl (tällä kertaa niitä halpoja). Kaksi täyttä muovikassillista tuli ruokaa raahattua kotiin.
Onneksi lähdin kauppareissulle vasta täyttävän aamupalan jälkeen, minua vaivasi eilisen ja vielä tämän aamunkin ihan hirveä suklaanhimo, mutta täydellä vatsalla suklaan vastustaminen makeishyllyä ohittaessa ei ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa, en sortunut heräteostoksiin. :)



lauantai 19. tammikuuta 2013

Esikoinen hiihtää äipän suksilla

Esikoisella oli viime viikolla koulussa tämän talven ensimmäinen hiihtokerta. Ennen sitä huomattiin, että muutama vuosi sitten pojalle ostetut sukset ja monot olivat auttamattomasti liian pienet. Pojan isä meinasi, että ostetaan tälle uusi suksipaketti, jossain oli kuulemma ollut tarjouksessa vähän päälle sadalla eurolla.
Tarjous tai ei, minä tuumasin että katsotaan, josko jommat kummat omista suksistani ja monoistani sopisivat jo pojalle... ja sopivathan ne. Esikoisella on enää noin 1,5 cm lyhyempi jalka kuin itselläni, joten omat mononi olivat villasukan kanssa tälle ihan passelit. Ja vanhemmat sukseni sopivan pituiset. Olen itse saanut ne joskus yläasteella ollessani, ellen väärin muista. Onneksi sukset eivät kauhean nopeasti vanhene, eli vaikka noillakin on ikää ainakin 15 vuotta, eivät ne mitenkään kummemmin häpeä uudempien suksien rinnalla. Eikä niillä hirveästi ole hiihdettykään...

Poika oli suksiin ilmeisesti ihan tyytyväinen, ei rutissut mitään edes siinä vaiheessa, kun kerroin millä saa hiihtää. Ja hiihtotunnitkin olivat sitten kuulemma sujuneet ihan hyvin. Hyvä juttu, olin huojentunut. Hieman nimittäin epäröin säästämispäätökseni oikeellisuutta lapsen suksien kohdalla, muistellessani omia ala-asteen hiihtotuntejani.. minä ja veljeni hiihdimme silloin sellaisilla suksilla, joissa siteinä toimivat tavallisiin kenkiin asennettavat lenkit, ja muistan kuinka häpesin näitä aataminaikuisia hikilautojani. Kaikilla muilla luokkakavereilla oli jo sellaiset sukset, joissa oli kunnon siteet ja MONOT.
No, ei tämä häpeä mitään ylitsepääsemätöntä ollut, ei jäänyt kummempia traumoja eikä kukaan meitä edes kiusannut. Ja osasin myöhemmin sitten todella iloita ja arvostaa saamaani, kun meille molemmille vihdoin ja viimein ostettiin ihan uudet sukset, joihin kuuluivat ne monotkin! ;)
(...välillä mietin, että on ehkä jopa sääli, kuinka useilta nykyajan lapsilta taitaa jäädä väliin/vähiin kokemus tällaisesta arvostamisen tunteesta, mitä kokee sen jälkeen, kun pitkän ajan (jopa vuosien) kinuamisen, odottamisen ja toivomisen jälkeen saa haluamansa? Nykyään kun lapsille tupataan hankkimaan lähes välittömästi kaikki, mitä nämä keksivät haluta, ja paljon sellaistakin mitä he eivät varsinaisesti ole ehtineet halutakaan...)

Mutta takaisin lapsen suksiasiaan, päädyin siis mietinnöistäni huolimatta säästämään suksissa, perustellen tätä sillä, että poika kasvaa nyt huimaa kyytiä ja ensi talveksi joutuu luultavasti kuitenkin ostamaan isommat monot, ellei suksetkin. Ja kun omat sukseni ja mononi tosiaan olivat ihan sopivat (eivätkä siis oleellisesti erotu uusista suksista) niin miksipä niitä ei voisi käyttää? En minä itse niin usein hiihdä (varsinkaan kaksilla suksilla yhtäaikaa) etteivätkö niistä toiset liikenisi pojalle kouluun... Hiihtotunteja alakoululaisilla on nykyään sitäpaitsi vain kahdesta-neljään per talvi, melko vähäiseksi taitaa suksien käyttö siis jäädä. En nimittäin usko, että esikoinen innostuu hiihtämään enää vapaa-ajallaan. Harmi sinänsä, ehkä minunkin tulisi hiihdettyä enemmän, jos saisin jonkun perheestämme hiihtolenkeille mukaan...

Tänään kyllä hiihdin pienemmän muksun kanssa, mutta jotain uhmakautta läpikäyvälle lyhytpinnaiselle muksulle riitti 20 metriä. Kun kaatui sillä matkalla toisen kerran, heittäytyi hän mielenosoituksellisesti selälleen makaamaan, ja kiukkuisesti huutaen potki sukset pois jaloistaan niin, että kengätkin irtosivat. Äidin pieni urhea hiihtäjälupaus... ;)




torstai 17. tammikuuta 2013

Väliaikatietoja

Ruokalistamme laahaa päivän myöhässä. Maanantainen ruoka todella riittikin myös tiistaille, joten tiistain nakkikeiton tekeminen siirtyi keskiviikolle. Ja sitä taas on tällekin päivälle kolmasosakattilallinen jääkaapissa, siitä saa ainakin kaksi annosta. Syököön pahiten nälkäiset, jotka eivät jaksa odottaa iltaruokaa.
Ajattelin myös vaihtaa ruokalistan ruokien paikkaa siten, että tänään meillä herkutellaankin kotitekoisella pizzalla makaronilaatikon sijaan. Itselläni kun on huomenna vapaapäivä, ja vuorotyötä tekevällä miehellä myös :) Voidaan siis juhlistaa "viikonloppumme" alkua pizzaa syöden.

Ruokakaupassa täytyy kyllä käydä kerran vielä ennen ensi viikon ruokien ostoa. Hedelmistä on jäljellä enää omenoita, leipä on loppumassa ja maitoa on jäljellä yksi tölkillinen. Eli voisi käydä ostamassa vielä täydennykseksi vaikkapa appelsiineja, ja lisäksi yhden kurkun, pussillisen leipää (ellei sitten intoudu leipomaan vaikkapa sämpylöitä... luulisin, että ainekset niihin löytyisivät kotoa) sekä yhden litran maitoa. Plus kahvinsuodatinpusseja ja wc-paperia, nekin näyttivät huvenneen uhkaavasti. Muuten kyllä luullakseni pärjäillään hyvin loppuviikko näillä, mitä kaupasta maanantaina ostettiin, ja mitä kotoa jo valmiiksi löytyy.

Ja sitten väliaikatietoja kahvilakahvien juomisesta... olen todennut, että yksi kahvikupillinen ei riitä koulupäivän ajaksi. Kaksi täytyy saada. (tai siis ei "täydy", mutta tästä en ehkä olekaan valmis tinkimään). Olen mä siis kuitenkin vähentänyt kahvin ostamista, ennen kun saatoin ostaa koulun kahviosta montakin kupillista päivän aikana, nyt olen ostanut jämptisti kaksi per päivä, toisen aamupäivällä, toisen iltapäivällä. Tässä opiskelujaksossa se ei vielä varsinaisesti kirpaise, koska mulla on vain 3 koulupäivää per viikko. Eli ostan kuusi euron hintaista kahvia viikon aikana. Ensi jaksossa luultavasti kirpaisee, kun silloin koulupäiviä todennäköisesti on jälleen normaalit viisi, ja kaksi kahvia päivässä tekisi sitten jo taas kympin per viikko. Sillähän saa siis yli kaksi pakettia kahvia kaupasta! Ehkä mä sitten raahaan sen termarin kouluun... ;)

Ja sitten lopuksi lipsahdus eiliseltä. Sorruin ostamaan kaksi suklaapatukkaa kaupasta. Sosiaalisen paineen vuoksi. (No eh-heh, kaverin kanssa piipahdettiin kaupassa, ja kun hän osti suklaata, ostin sitten minäkin). Podin kyllä morkkista näistä ostoksistani, ehkä jopa suhteettomastikin, kun asia harmittaa mua edelleen. Suklaapatukat maksoivat yhteensä kuitenkin "vain" 1,40 €, mutta kun tiedän että ne olivat täysin turhia ostoksia! Noh, ehkä mä kuitenkin pääsen tän asian yli, nuo oli kuitenkin ylimääräisten kahvien lisäksi tässä kuussa ainoat asiat, joihin olen "tuhlannut", muuten rahankäyttöni on ollut melkoisen järkevää ja suunniteltua, vaikka itse sanonkin ;)

maanantai 14. tammikuuta 2013

Viikon ruoat perheelle alle 65 eurolla?

Suunnittelin viime viikolla tämän viikon ruokalistan. Yleensä meillä ei tällaista harrasteta, mutta nyt halusin ottaa selvää, kuinka paljon viikon ruokiin menee. Tai kuinka vähän niihin saisi menemään, jos ei ihan mahdottomasti tingitä terveellisyydestä tai monipuolisuudesta. Mitään gourmet-ruokia listaani en laittanut, vaan ihan tavallista kotiruokaa, jota lapsetkin suostuvat syömään (ja mies, joka omaa jopa ärsyttävän tiukkaan juurtuneen mielipiteen siitä, että "raavas mies ei pärjää ilman lihaa..").

Viikon ruokalistamme näyttää siis tältä:
maanantai: juustoperunat, sipuli-jauhelihapihvit + salaatti
tiistai: nakkikeitto
keskiviikko: tonnikalapihvit, perunamuussi + porkkanaraaste
torstai: makaronilaatikko + kaali-ananas-salaatti
perjantai: kotitekoista pizzaa
lauantai: uunimakkara + kasvisgratiini
sunnuntai: broileripata, keitettyjä kasviksia

Kävimme tänään kaupassa, ja kun ostin puuttuvat tarvikkeet em. ruokiin, ja lisäksi viikon ajalle arvioimani määrän välipaloja (jogurtteja, leipää, hedelmiä, puurohiutaleita) ja maitoa, meni kauppaan 64,97 € ja saatiin saaliiksi 3,5 kassillista ruokaa! Olin hämmästynyt! Varsinkin, kun loppusummaa olisi helposti pystynyt hilaamaan vielä 5-10 euroa alemmaksi, jos esim. olisi ostanut halvempaa leipää, halvempaa jauhelihaa ja varsinkin halvempia jogurtteja (iso osa jogurteista oli miehen maun mukaan valittuja kalliita jogurtteja, 0,82 €/kpl, itse valitsin Rainbown mango-appelsiinijogurtteja, jotka maksoivat 0,27 €/prk. Miehen valitsemia jogurtteja ostettiin 10 kpl, ne tulivat maksamaan siis 8,20 €. Jos olisimme niiden sijaan ostaneet 10 prk noita Rainbown jogurtteja, olisi selvitty 2,70 eurolla).

Avaan kauppakuittia vähän lisää, tämä osion voi skipata jos ei kiinnosta ;) eli ostoskoristamme löytyi 2 purkkia maitoa, hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita, 3 x naudan jauhelihaa 400g, grillimakkarapaketti, kananmunia, parsakaali-kukkakaali-porkkana-pakastepussi 1 kg, 2 x pakastemaissia 200g, 3 x peruna-sipulisekoitus 500g (pakaste), keittojuurespussi (pakaste), sipulipussi, bataatti, 2 kg perunoita, ruukkusalaatti, tomaatteja, porkkanapussi, 2 kurkkua, valkosipuli, purjo, appelsiineja, omenoita, ruisleipää, juustosämpylöitä, raparperijogurtteja 10 kpl, mango-appelsiinijogurtteja 2 kpl, vaniljajogurtteja 3 kpl, kahvijogurtteja 2 kpl, sulatejuustoa, mannasuurimoita, suolaa, paprikajauhetta, valkopippuria ja tilliä.

Kotoamme löytyi valmiiksi viikon ruokia varten tonnikalaa, nakkeja, kermaviilipurkki (pihveihin), makaronia, erilaisia jauhoja ja mausteita.
Viikon aamupaloihin ja välipaloihin kotoa löytyi myös esim. erilaisia puurohiutaleita, pakastemarjoja, jonkin verran leipää, banaaneja, juustoa ja leikkelettä leivälle, oivariinia ja pari purkkia maitoa. Näistä ja ostetuista aineista voi ruokalistan ruokien lisäksi tehdä esim. aamupalalle erilaisia puuroja marjojen tai marjoista tehtyjen kiisselien tai hillon kanssa, voi leipoa esim. sämpylöitä, teeleipiä, tai voi valmistaa lettuja/pannukakkua, muita leivonnaisia jne.

Meillä ruokalaskussa säästetään hieman ehkä myös sillä, että itse saan koulussa maksuttoman aterian 3 x viikossa (tässä jaksossa), esikoinen saa lounaan koulussa ja toinen lapsi syö lounaan ja välipalan päiväkodissa (on päiväkodissa keskimäärin 3 x viikossa).

Päivän ruoista tuntuu kyllä jäävän aina ruokaa yli vielä sen verran, että mikäli oleilisimme kaikki kotona, saisimme edellispäivän päivällisen tähteistä vielä lounaalle seuraavalle päivälle ainakin 2 annosta (pari annosta pitäisi sitten vielä taikoa jostain). Tämän päiväisiä juustoperunoitakin jäi vielä puoli vuokaa, pihvejä jäi jäljelle 5 kpl ja salaattiakin jäi yli.


No niin, nyt sitten vaan katsotaan, pärjätäänkö näillä ruokaostoksilla koko viikko, ja jos ei, niin mitä pitää hakea lisää ja kuinka paljon. Odotan mielenkiinnolla! (mies mulle hyväntahtoisesti jo naureskeleekin, miten voin olla näin innostunut tästä säästöprojektistani :D )

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Halpaa herkuttelua

Tänä viikonloppuna meillä on herkuteltu. Nuukailukuuriin sopivasti suht halvalla kuitenkin, hyvä niin. Lauantaina tein edellispäivänä tehdyn riisipuuron jämistä appelsiiniriisiä (onkohan tämä sen jälkkärin oikea nimi...?), lisäsin riisipuuron joukkoon jääkaapista löytynyttä, kohta vanhaksi menevää vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, sekä paloitellun appelsiinin. Muistan, että tätä meillä tehtiin lapsuudenkodissakin joskus silloin kun olin pieni :)
Tänään taas innostuin leipomaan lasten kanssa pullaa! Onnistui yllättävän hyvin, eli tuli siis PEHMEITÄ pullia, jotka vielä maistuivatkin hyviltä (joo, aina ei oo ollu mikään itsestäänselvyys...). Laitettiin väliin vielä mansikkahilloa ja kermavaahtoa, ei vielä ole laskiainen, mutta onhan se aika lähellä ;)

Laskiaisesta "lievän" aasinsillan kautta tuli mieleen, että teki itseasiassa mieli laskea paljonko tulee kotipullan hinnaksi, mutta en sitten muistanut yhtään kuinka paljon maksaa pussillinen vehnäjauhoja, enkä viitsinyt myöskään alkaa laskemaan esim. parin kananmunan (tai niiden 14 dl vehnäjauhojen) hintaa. Oletan silti, että viikonloppuherkuttelumme tuli halvemmaksi kuin joskus aiemmin, jolloin herkuttelua varten on ostettu ainakin sipsipussi, karkkipussi ja paketillinen kallista jäätelöä... Kaikenlisäksi leipominen on muuten yllättävän mukavaa ajanvietettä nykyään. En ole pitänyt itseäni minään varsinaisena jauhopeukalona, mutta iän karttuminenko sen tekee, viime vuosina on tullut leivottua yhä useammin ja useammin. Kiinnostus ruoanlaittoa kohtaankin on noussut samaa tahtia. (Ei se vieläkään mitään huippua ole, mutta verrattuna kiinnostuksen määrään esim. joskus 5-10 vuotta sitten, nousua on havaittavissa huomattavasti.) No, jos tämä on minun kohdallani "oire vanhenemisesta", niin en kyllä pistä pahakseni :)

torstai 10. tammikuuta 2013

Halvat harrastukset


Meillä harrastetaan halvalla, tai jopa ilmaiseksi. (...ainakin vielä, saa nähdä mitä lapset joskus tulevaisuudessa keksivät harrastaa?) Esikoinen on kyllä tähän asti ollut melko vaatimaton; vaikka hänelle onkin ehdotettu esim. jääkiekon pelaamista, ratsastusta ja musiikkikoulua yms. kalliimpia harrastuksia, hän on halunnut mielummin käydä esim. koulun kokkikerhossa (joka taisi maksaa euron per kerta, jos nyt oikein muistan). Pienempi ei vielä varsinaisia harrastuksia kaipaakaan.

Itse harrastan lenkkeilyä ja lukemista, jonkin verran vapaaehtoistyötä (kai sen harrastuksiin voi lukea?), satunnaisesti käsitöitä, yhä enenevässä määrin leipomista, sekä nykyään tätä blogikirjoittelua :)

Mies käy lasten kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti uimahallissa, se nyt ei ilmaista ole, mutta kustannukset ovat mielestäni varsin kohtuulliset, varsinkin kun se ei miehelle maksa mitään, työpaikkansa tarjoaa hänelle uimahalliliput.

Lapset ovat tosiaan ilahduttavan tyytyväisiä pieniinkin (halpoihin) harrastuksiin/ajanviettotapoihin, näin talvisin viihtyvät varsin hyvin esim. pulkkamäessä, ainakin pienempi. Jääkiekon pelaaminen on myös mukavaa, isänsä kanssa käyvät tuolla läheisellä ulkokentällä kiekkoa "lätkimässä". Pienempi ei tosin ole kauhean innostunut itse luistelemisesta, pystyssä pysyminen kun on hieman haastavaa vielä. No, pääasia että on menossa mukana! :)

tiistai 8. tammikuuta 2013

Ihanan pieni kauppalasku

Tänään kävin taas ruokakaupassa. Tai oikeastaan ei voine sanoa "taas", viimeksi kun kävin viime viikolla... Mukavan vähän meni rahaa, vain 8,95 €, mutta ostinkin lähinnä vain hedelmiä ja vihanneksia. (Kaapeissa ja pakastimessa kun on edelleen niitä joskus ajat sitten sinne ostettuja ruokatarpeita, joita olen viime aikoina hyödyntänyt pääruoan teossa). Ostin appelsiineja, kiivirasian, banaania, pari kurkkua, keräkaalin, sipulia ja pussin ruispaloja. Ruispalat olivat muuten tarjouksessa, pussillinen 1,59 €, normaalisti 1,99 € pussi. Kylläpäs tuli hyvä fiilis tästä huimasta säästöstä :D

Ennen tälle nuukailukuurille ryhtymistä olisin todennäköisesti napannut ruokakaupasta mukaan edellisten lisäksi heräteostoksena ainakin suklaata ja purkkaa, nyt en ostanut, eikä kyllä edes tehnyt tiukkaa olla ostamatta. Tosin meillä on edelleen kotona joulusuklaita jemmassa... ehkä ostamatta jättäminen ei siksi ollutkaan vaikeaa ;)


Opiskelijakahvilaan "törsäsin" tänään, ostin KAKSI kahvia. Oli niiiin pitkä päivä koulussa ja väsytti, että halusin sen toisenkin kupin. Noh, huomenna palaan taas ruotuun ja ostan vain yhden. Kotosalla tulee joskus iltaisin juotua niin paljon kahvia, että rahan säästön lisäksi lienee muutenkin fiksua, että vähennän sitä kahvin litkimistä päiväsaikaan.


Työttömyyskassasta tuli tänään kirje, että oikeuteni ansiopäivärahaan on loppunut. Tästä eteenpäin saan työmarkkinatukea (sinne ensi syksyyn saakka), kunhan toimitan tarvittavat laput ja hakemuksen Kelaan. Noh, en ole asiasta kovin järkyttynyt, tuloni laskevat tämän myötä kuitenkin vain muutamia kymppejä (mikäli oikein laskin), ansiosidonnaiseni kun ei ollut mikään kovin hurja vähäisten aiempien ansioiden vuoksi.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Eroon ruoan haaskaamisesta

Meillä on aiemmin mennyt valitettavan paljon ruokaa hukkaan. Jääkaapista on löytynyt tasaisin väliajoin vanhentuneita pienehköjä juustokönttejä, ajat sitten viimeisen käyttöpäivänsä ohittaneita jogurtteja ja viilejä, nahistuneita (jopa puoliksi mätäneviä, kröhöm...) vihanneksia yms. ja ihan vaan omasta välinpitämättömyydestä johtuen... on otettu jääkaapista syötävää enimmäkseen sillä periaatteella, että mikä nyt ensiksi sattuu käteen osumaan, eikä ole vaivauduttu katsomaan, mitkä ovat muiden tuotteiden päiväykset, olisiko joku vastaava menossa kohta vanhaksi, jonka voisi syödä ensin pois... ja esim. kaupasta on tuotu uutta leipää, vaikka vanhaa ihan syömäkelpoistakin on vielä ollut, ja sitten on haluttu syödä mielummin sitä uutta ja tuoretta vanhan sijasta, ja vanha leipä on jäänyt unohtumaan ja homehtumaan sinne uusien leipäpussien alle leipäkoriin. Typerää toimintaa! Aina on kirpaissut, kun olen biojäteastiaan tyhjennellyt tällä tavoin pilaantunutta ruokaa.

Nyt olen alkanut järkeistämään tätäkin toimintaa. Pyrin siihen, että ruokaa ei enää vanhentuisi jääkaappiin (tai mihinkään muuallekaan), vaan se tulisi syötyä ajallaan. Yksi kätevä tapa on vetää jääkaapista vanhemmat tuotteet eteen, ja asetella ne juuri ostetut sinne taakse. Tämä yksinkertainen tapa vähentäisi sitä mahdollisuutta, että jokin tuote pääsisi unohtumaan ja vanhentumaan sinne jonnekin jääkaapin peränurkkaan uusien tuotteiden taakse.

Aion myös jatkossa valmistaa päivän ruoan enimmäkseen sen mukaan, mikä/mitkä tuotteet kotona alkavat seuraavaksi lähenemään viimeisiä käyttöpäiviään. Esim. jos jääkaapista löytyy kohtapuoliin vanhentuvia nakkeja, tehdäänkin nakkikastiketta tai nakkikeittoa jne.


Uskon, että tässäkin säästämme useita (kymmeniä?) euroja tämän vuoden aikana. Lisäksi loppuu se täysin turha ja epäekologinen ruoan haaskaaminen. Varmaan omatuntokin kevenee ;)

Ps. Keittokirjasuositus: Opiskelijan keittokirja (Taina Jääskeläinen). Takakansi luonnehtii kirjaa mm. näin: "...herkullista, terveellistä ja vaihtelevaa syötävää syntyy yksinkertaisista ja edullisista aineksista, kunhan vaan toimeen tartutaan." ja "...mukana on myös yleisiä vinkkejä tarkasta taloudenpidosta." "Reseptit ovat helppoja mutta kuitenkin ajanhenkisiä", ja ohjeita löytyy salaateista erilaisten liharuokien kautta kasvisruokiin ja leivontaan. Meillä tämä keittokirja on suhteellisen ahkerassa käytössä :)

perjantai 4. tammikuuta 2013

Käytössä olevia nuukailukeinoja

Joitakin vanhoja hyviksi havaittuja säästövinkkejä meillä jo toteutetaankin. En tiedä löytääkö kukaan näistä mitään uutta, niin kuluneita tai itsestäänselviä nämä suurelle osalle luultavasti ovat, mutta noh, tässä tulee kuitenkin... :)

1. Lehtitilaukset on lopetettu, paikallista sanomalehteä lukuunottamatta (ja se saakin tulla, pysynpähän edes jotenkuten perillä "kylän asioista"). Aiemmin tilasin mm. sisustuslehtiä, käsityölehteä, jotain tiede-lehteä, ja miehelle tuli ainakin yksi autolehti sekä lapsille Nalle Puh ja Aku Ankka. Aku Ankka tuli pisimpään, sen lopetin vasta noin kuukausi sitten.

Ei ole tullut lehtiä ikävä, osaa ei ehditty koskaan kunnolla edes lukea, ja kasvavien lehtipinojen katseleminen ja niistä syyllistyminen (!) (hölmöä ehkä, mutta joskus tuntui melkein kuin lehdet olisivat sanoneet: "Lue meidät! Olet maksanut meistä ja tässä sitä nökötetään turhanpanttina!") oli lievästi turhauttavaa, samoin sen miettiminen, että mihin niitä lehtiä nyt sitten säilöisi. Eihän niitä nyt lehdenkeräykseen voinut heittää, lähestulkoon uutta vastaavia lehtiä... aikani säilyttelin niitä kaapeissa ja hyllyillä kuvitellen, että luen ne "joskus sitten kun on enemmän aikaa", mutta VIHDOIN jokin aika sitten nakkasin ne kaikki vanhat lehdet kylmästi lehtiroskikseen (kukaan tuttukaan kun ei niitä halunnut). Bye bye. Uusia en tilaa enkä osta. Kirjastossa voin  käydä ilmaiseksi lukemassa, jos joskus vielä tulee lehdenlukua ikävä.

2. Käytän kirpputoreja. Välillä ehkä liikaakin (kuten aiemmasta blogikirjoituksesta käy ilmi) mutta paljon myös tarpeeseen. Kohdallani on käynyt jopa niinkin hyvä tuuri, että olen esim. tarvinut juhliin jotain vaatetta itselleni tai lapsille, ja mentyäni kirpputorille niitä etsimään, olen löytänyt etsimäni. Itselleni löysin kesällä sukulaisen häihin nätin ja uutta vastaavan juhlamekon, ja lapselle valkoisen kauluspaidan. Mekosta muistan pulittaneeni huimat 3 euroa :) Kirpputoreilta löytää yllättävän hyväkuntoisia vaatteita nykyään, siksi tsekkaan ensimmäiseksi kirpputorit, kun jotain tarvitsen. (Täytyy mainita, että on kuitenkin joitakin vaatteita, joita en kirpputoreilta käytettynä osta, ja näitä ovat alusvaatteet, sukat, ja yöpaidat... kengät ovat vähän siinä rajalla...)

3. Kävelen lyhyet matkat. Kouluni sijaitsee n. 1,5 km päässä, kävelen matkan lähestulkoon aina, oli sää mikä tahansa. Säästän autoa ja bensaa, sekä saan hyvää hyötyliikuntaa samalla.

4. Hiukset leikataan ja värjätään meillä itse. Onnistuu melko hyvin, varsinkin muutaman kerran harjoittelun jälkeen... Netistä löytyy nykyään ohjeita joka lähtöön, myös opastusvideoita hiustenleikkuuseen, jos niitä kokee tarvitsevansa.

5. Mies lopetti viime vuonna tupakanpolton (taputapu!) :) Kuulin jostain vähän aikaa sitten, että aski tupakkaa maksaa nykyään jo 5 euroa? Laskin, että miehellä säästyy nyt noin 400 - 500 euroa vuodessa.

6. En maksa merkistä. Käsilaukut, astiat, pyyhkeet, lakanat, vaatteet jne kelpaavat hyvin "merkittöminäkin". Tiedän kyllä, että joskus merkki = laatu, mutta tämä ei pidä mitenkään automaattisesti paikkaansa. Meiltäkin kuitenkin löytyy myös "merkkikamaa" (lähinnä lahjaksi saatua) mutta en ole yleensä huomannut olennaista eroa merkittömiin. Lisäksi "näppituntumalla" huomaa aika hyvin esim. vaatteita ostaessa, mikä on hyvälaatuinen, mikä ei, ja se huonolaatuiselta vaikuttava jää kyllä ostamatta, vaikka olisikin halpa.

7. Tsekkaan ruokakaupassa alennuskorit, löytyisikö niistä jotain, mitä olen ostoslistaani kirjoittanut (ja ostoslistan laatiminen ennen kauppaan menoa on myös yksi hyvä säästövinkki, jota meillä yleensä noudatetaan). Muutenkin pyrin valitsemaan kaupassa esim. halvinta wc-paperia ja suosin kaupan omia merkkejä (esim. euroshopper, rainbow, pirkka), ja ostan aineksia yleensä tavallista, suomalaista ruokaa varten. Meillä tykätään makaronilaatikosta, perunasta kastikkeen kera jne. Toki meillä joskus syödään erikoisempiakin ruokia ja herkutellaan, välillä vähän liikaakin... yksi tähän liittyvä tavoite tälle vuodelle onkin käydä ulkona syömässä/hakea "roskaruokaa" kotiin vain keskimäärin 1 x/kk, tähän asti kun kertoja on tullut arvioni mukaan 3-4 x/kk (ihan liikaa).

8. Meillä ei käytetä pyykinhuuhteluainetta. Eikä muutenkaan monia eri huushollinpesuaineita. Pelkkään etikkaan ja käsitiskiaineeseen en kuitenkaan ole tyytynyt (vaikka niilläkin kuulemma pärjäisi), kyllä meillä on omat pesuaineet esim. wc-pytylle ja lattianpesuun. Mutta joo, käsitiskiaine on ihan kätevä pesuaine monelle muullekin asialle kuin vain likaisille astioille.
Tähän kohtaan voi myöskin varmaan mainita, että meillä ei osteta niitä wc-pyttyyn kiinnitettäviä vessanraikastimia (pönttö pysyy kyllä ihan tarpeeksi raikkaana, kun sen säännöllisesti pesee) ja käsisaippua ostetaan isoissa kanistereissa, joista lisätään tuohon vanhaan pumppupulloon, kun loppuu. Meille sopii myös ihan marketista saatavat shampoot, hoitoaineet, deodorantit jne. Hajuvesiä käytämme todella vähän, lähipiiristä kun löytyy hajusteyliherkkiä ja toisaalta musta on muutenkin vähän turhaa (ainakin arjessa) suihkutella päällensä litrahinnoiltaan sikamaisia hajuvesiä... tarviiko sitä erityisemmin tuoksua miltään? Jos nyt keho on puhdas, hiki ei haise ja vaatteetkin ovat puhtaat, mun mielestä se riittää. Eikä aiheuta hengenahdistusta kenellekään :)

Tässä osa, jatkoa seuraa joskus myöhemmin... :)



torstai 3. tammikuuta 2013

Mistä säästän II

Kirjoitin tokaan postaukseen, että eniten rahaa (turhaan) luulen laittaneeni vaatteisiin ja sisustukseen. Vaatteista tulikin jo höpistyä, nyt on sitten sisustuksen vuoro.
En siis ole sisustamista koskaan harrastanut siinä määrin, että meillä olisi kalliita design-esineitä, tai kotimme näyttäisi ”kuin sisustuslehden sivuilta”, mutta suhteellisen paljon kuitenkin olen rahaa saanut tähän puuhaan palamaan. Osa hankinnoista on tietysti ollut suht järkeviäkin, mutta kyllä niitä turhia ostoksia on todella tullut tehtyä...

Lähinnä olen ostellut kaikenlaisia ”pikkuasioita”, kuten uusia verhoja, koristetyynyjä tai niiden päällisiä, torkkupeittoja, erilaisia kynttilänjalkoja tai muuta sisustuskrääsää, halpoja sisustustauluja, pöytäliinoja, erilaisia mattoja jne. Pikkuostoksia joo, mutta näistähän tulee yhteenlaskettuna ihan järkyttävä summa! Ja mikä pahinta, suurin osa näistä on kuitenkin jäänyt käyttämättä tai käyttö on ollut todella vähäistä. Häkkivarastosta löytyy tälläkin hetkellä eteiseen hankkimani kahdet edelliset matot tarpeettomina (nyt on kolmannet lattiassa). Ja mistä syystä ne ihan ehjät ja käyttökelpoiset matot siellä tarpeettomina nököttävät, no, kun ”halusin jotain uutta kotiin, halusin saada kodista trendikkäämmän näköistä, sisustuslehdissä/postimyyntikuvastoissa näkyi paljon nätimpiä mattoja...”

Olenkin nykyään lakannut tilaamasta ja ostamasta sisustuslehtiä laisinkaan, postimyyntikuvastojakin yritän vältellä (se onkin vähän haasteellisempaa, lähettelevät ruojat niitä pyytämättä tänne kotikynnykselleni asti!) Vaikka sisustuslehtiä on sinänsä ollut mukava selailla ja ihastella kauniita kuvia ja ihmisten (öky-)koteja, ovat ne kuitenkin aiheuttaneet minussa sen, että olen tullut tyytymättömäksi omaan kotiini, kotini sisustukseen ja tavaroihin. Sisustuslehdissä on aina jotain ”uutta ja ihanaa”, jonka rinnalla ne vanhat omat tavarat /tekstiilit/tapetit/sisustusratkaisut tms. eivät näytäkään sitten enää miltään. Ja sitten syntyy täysin turha halu/”tarve” hankkia kotiin sitä Jotain Uutta ja Parempaa jonka jälkeen kotini olisi yhtä ihastuttava kuin niissä lehdissä!
...ja pääsinkö koskaan siihen pisteeseen, että ”tämän vielä tarvitsen!”-hankinnan jälkeen olisin ollut vähän pidemmänkin aikaa täysin tyytyväinen sisustukseeni ja kotiini ”nyt on tosi hyvä ja mitään en enää tarvitse”? No en tietenkään. Aina tuli uusia sisustuslehtiä, uusia kuvastoja, uusia tavaroita, uutta haluttavaa ja ”tarvittavaa”. Ja näinhän tämän kuuluukin mennä, ainakin markkinamiesten mielestä...

Kun tajusin tämän, ja kuinka paljon rahaa tähän pikkuhiljaa paloikaan, PÄÄTIN, että jatkossa olen tyytyväinen kotiini tällaisena kuin se on. Ja kun oikeasti miettii, niin eihän täällä mitään varsinaista vikaa edes ole. Pintamateriaalit ovat ihan tarpeeksi kivat ja ehjät (no okei, pari huonetta kaipaa tapetointia ihan oikeastikin, mutta niillä ei ole kiirettä), keittiö ja sen kaapistot ovat ehjät, toimivat ja siistit (olkoonkin, että ovat hivenen ”ysäriä”..mitä väliä?) verhoja on jo tarpeeksi, pöytäliinoja samaten (joita en edes kovin usein käytä) jne.
Olen ainakin omalla kohdallani sitä mieltä, että tyytyväisyys kotiin(kaan) ei tule uusia sisustustavaroita ostamalla, sillä aina tulee jotain vielä uudempaa ja parempaa. Nyt trendikkäät keittiöt, sisustustavarat ja materiaalit ovat parin vuoden päästä ”ihan vanhaa mallistoa ja epämuodikkaita” ja mikäli haluaa, että koti on kuin sisustuslehdissä, joutuu ostamaan jatkuvasti uutta ja heittämään vanhaa pois, vaikka se olisi vielä ihan käyttökelpoista, siistiä ja ehjää. (Ja eipä siinä, se joka haluaa näin tehdä, ihan vapaasti, en ole muita tuomitsemassa. Itse en vain koe tätä -enää- tarpeelliseksi enkä järkeväksi, ja tässä asiassa pystyn säästämään rahani johonkin minulle tärkeämpään ja mielekkäämpään).


Kotini ulkonäkö ei kuitenkaan ole minulle täysin yhdentekevä. Olenkin päättänyt, että turhien sisustustavaroiden ostamisen sijaan teen kodistani viihtyisää ja kaunista lähinnä panostamalla kodin siisteyteen.. ja se todella tekee jo PALJON ja toimii. :) Isollakaan rahalla sisustettu koti ei ole kaunis eikä viihtyisä, jos se on sotkuinen tai likainen. (Täytyy kyllä myöntää, että ei meilläkään aina ole siistiä ja siisteyteen saa tosiaan panostaa, lapsiperhe kun ollaan..)
Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, että jo olemassa olevat tekstiilit sopivat toisiinsa, eli esim. samassa huoneessa olevat verhot, pöytäliina jne. eivät riitele keskenään värien tai kuvioiden puolesta.
Viihtyisäksi kodin tekee mielestäni myös se, että tavaraa ei ole liikaa. Se lisäksi helpottaa kummasti kodin siistinä pitoa :)

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Päivän kulut

Palasin tänään joululomalta koulunpenkille. Valitettavasti koulun opiskelijakahvila ei ollut vielä auennut, joten jouduin ostamaan kahvini koulun lähellä sijaitsevasta "oikeasta kahvilasta". Keskikokoinen kuppi kahvia maksaa siellä 1,50 €, opiskelijakahvilasta kahvin saisi eurolla! Kyllä siitäkin pitkä penni kertyy, varsinkin jos sattuu olemaan pitkä koulupäivä, jolloin kahvia "tarvitsee" useamman kupillisen :)

Ajattelin kuitenkin, että jatkossa sinnittelisin pitkinäkin päivinä vain yhdellä opiskelijakahvilasta ostetulla kahvilla. (Aamuisin voisin ennen kouluunlähtöä keittää päivän ensimmäisen kupilliseni edullisesti kotona. Tähän saakka en ole niin tehnyt, vaan ostanut aamukahvin koululta, kun ei ole muka ollut aikaa, tai ehkä lähinnä viitseliäisyyttä, tai sitten en vain ole tottunut keittämään arkiaamuisin kahvia kotona...) Näin toimien "kahvilakahviin" menisi kuukaudessa vain noin 20 euroa. Paljonhan sekin on! Pitäisiköhän lopettaa koko kahvinjuonti ja alkaa hörppiä pelkkää vettä! ...no, jos pysytään kuitenkin kohtuudessa, tässä nuukailussakin... ;)
Jos jatkaisin vanhojen tapojeni mukaan ja ostaisin 2-3 kupillista per koulupäivä, menisi 40 - 60 euroa/kk. Säästän siis 20 - 40 euroa kuussa, joka yhden lukukauden aikana tekee säästöä jo 180 - 360 euroa. Mitähän niistä pienistä puroista onkaan sanottu... :)


Rahaa meni tänään myös ruokakauppaan. Tosin yllättävän vähän, vain 14,45 €, ostin kuitenkin n. 5 kiloa ruokaa (punnitsin kotona :D ). Ostin 3 kurkkua, yhden kesäkurpitsan, sipulia, naudan jauhelihaa, 2 kg perunoita, kananmunia ja rasiallisen kiivejä. Niistä sai mm. tehtyä perheelle päivällisen kasvislisukkeineen, ja ruokaa jäi jäljelle vielä parin aterian verran ( --> jääkaappiin ja huomiselle). Ostamistani perunoista en keittänyt kuin puolet, joten pussillisesta riittää vielä toisenkin kerran perheelle aterian lisukkeeksi. (Peruna on halpaa ruokaa, kuten kaikki tietää.)





tiistai 1. tammikuuta 2013

Mistä säästän?

Tein eilen excel-taulukon, johon aion merkitä ainakin tältä tammikuun ajalta perheemme kaikki menot. Ajatuksena on nähdä konkreettisesti, mihin meillä rahat kuluvat, ja mistä on varaa tinkiä. Olen jaoitellut taulukkoon menoille seuraavat lokerot: yhtiövastike, asuntolaina, netti, lapsen hoitomaksu (nämä ovat taulukossa lähinnä näön vuoksi, ovathan ne joka kuukausi samansuuruisia menoja eikä niistä oikein voi ajatella säästävänsä...), sähkö, puhelin, auto (tähän tulee kaikki autosta tulevat kulut, bensasta vakuutuksiin ja huolloista katsastuksiin), ruoka, makeiset (ajattelin eritellä kaupan ruokalaskuista makeis-kategoriaan ns. turhat ostokset eli herkuttelut, meillä kun ostetaan ehkä vähän liian usein esim. limsaa -en minä mutta mies!- :D, jäätelöä, sipsejä ja karkkia. Oletukseni tueksi aion siis kirjata ylös kuinka paljon näihin turhiin ostoksiin meneekään rahaa, ehkä sen summan näkeminen paperilla hillitsisi sitä herkkuhimoa kaupan makeishyllyjen kohdalla jatkossa...), vaatteet, ja viihde (viihteeseen tulee esim. ulkonasyömiset, elokuvissa käynti/vuokraleffat, kahvilassa kahvittelut jne.).

Tässä ei varmasti ole vielä kaikki tarvittavat lokerot, tuli juuri mieleen, että esim. lääkkeille olisi hyvä olla oma lokeronsa. Meillä ei kukaan mitään säännöllistä lääkitystä tarvitse, mutta kyllähän tavallisia särkylääkkeitä yms. joutuu silloin tällöin ostamaan. Excel-taulukkoon on onneksi helppo lisäillä lokeroita sitä mukaan kun niitä tarvitsee.


Henkilökohtaisesti luulen tuhlaavani rahaa eniten vaatteisiin ja sisustukseen. Vaikka olen ostanut esimerkiksi viime vuonna suurimman osan vaatteistani lähinnä Elloksen ale-sivuilta ja kirppareilta, olen silti tainnut käyttää rahaa näihin ostoksiini enemmän kuin olisi oikeasti ollut tarvis. Kävin ennen joulua vaatekaappini läpi, ja huomasin että 1. mulla on PALJON vaatteita, joista 2. osa on täysin käyttämättömiä, virheostoksia siis ja 3. en tarvitse enempää vaatteita, olen ostanut vaatteita ilman todellista tarvetta. Huomasin myös, että olen ostanut (lähinnä kirppiksiltä) esimerkiksi monta vyötä ja huivia (ajatuksena asustaa vaatteitani) mutta nämä ovat kuitenkin jääneet melkolailla käyttämättä. Se useasti kuultu sinänsä hyvä säästövinkki, että vanhoja vaatteita voi asustamalla muuttaa erinäköisiksi ja eri tilanteisiin sopiviksi juuri erilaisilla vöillä ja huiveilla, ei toimi mulla, koska mä en vaan kuitenkaan ole näköjään mikään asustaja-tyyppi. Vaikka joltain osin (turhamaisuuttani?) mielelläni näyttäisin muodikkaalta (olkoonkin, että muoti on mun mielestä täysin turha asia, jos sitä miettii yhtään pidemmälle) ja on kiva pukeutua nätisti, haluan kuitenkin pukeutua ainakin arjessani "helposti". Huivit ja ylimääräiset vyöt koristeena yms. tuntuvat tällöin olevan vaan jotenkin ärsyttävästi tiellä koko ajan...

Jatkossa voisin koittaa muistaa tämän, ja olla ostamatta yhtäkään vyötä tai huivia lisää kaappeihini, edes vaikka kirpparilta halvalla saisin. Halpakaan ostos ei loppujenlopuksi ole halpa, jos se on täysin turha.