Näin on päässyt käymään. :) Itseasiassa jo keväällä, valmistuin huhtikuussa ja pääsin töihin toukokuun alusta. Sijainen olen ja työt jatkuvat näillä näkymin joulukuun loppuun saakka. Jatkosta sen jälkeen en tiedä, eikä taida varmaksi tietää työnantajakaan, mutta olen ollut oikein tyytyväinen ja kiitollinen tästä työpätkästä ja työpaikasta (joka sitäpaitsi sijaitsee hyvin lähellä, vain pienen kävelymatkan päässä, ei siis työmatkakuluja -paitsi niinä harvoina aamuina, kun nuorempi lapsi pitää viedä vuorohoitoon 10 km päähän.. näitä aamuja on onneksi vain parisen kertaa kuukaudessa).
Tiedättekös, tuntuu suorastaan oudolta saada palkkaa! :O Tarkoitan siis sitä, kun olen viimeiset vuodet tottunut elelemään mm. opintotuella ja työkkärin rahoilla, ja sitä ennen kotihoidontuella ja sitä ennen äitiysrahalla (mikä se oikea termi onkaan, en muista enkä jaksa käydä Kelan sivuilta katsomassa, tiedätte kuitenkin varmaan mitä tarkoitan). Palkkani ei nykyisen mittapuun mukaan ole suuri, mutta minusta se tuntuu siltä. Tienaanhan enemmän kuin koskaan ennen. Olen siis ollut ennen viimeisiä opintojani ja lasten saamisiakin työelämässä (aiemmalla alallani), mutta silloin tein osa-aikatöitä, joten palkka oli tietysti sen mukainen.
Ajattelin tässä keväällä ennen ensimmäisen palkan tulemista, että taidan käydä "kerrankin tuhlaamassa ja shoppailemassa", kun nyt sitten ensimmäistä kertaa saan palkkaa kokopäivätyöstä. No, kävinkin, ihan jopa isommassa kaupungissa saakka, ja sain syydettyä vaatekauppaan 100 euroa (!). Mutta noh, eipä se sen kummallisempaa sitten ollutkaan. Sain kyllä kassillisen käyttökelpoisia vaatteita, (jotka ostin alerekistä ;) ) mutta eipä ole tuon kerran jälkeen tullut enää käytyä tällaisilla ylimääräisillä ostosretkillä, siis yhtään sen enempää kuin normaalisti aiemminkaan (eli ei juuri koskaan). Olen sitäpaitsi käynyt vaatekaappiani taas läpi, ja tullut siihen tulokseen, että en edelleenkään oikeasti tarvitsisi enempää/uusia vaatteita, niitä löytyy vieläkin ihan tarpeeksi. Lisäksi työpaikallanikin käytetään työasua, joten ei ole tullut tarvetta ostaa uusia vaatteita edes työhönsiirtymisen vuoksi. Kätevää tämäkin :)
Olen kesän elellyt nyt sitten miltei yhtä nuukasti kuin aikaisemminkin, ja todennut, että tämä on jatkossakin ihan hyvä linja. En ole työssäkäymisen myötäkään muuttunut materialistisemmaksi tai ylimääräisestä kuluttamisesta onnea kokevaksi ihmiseksi, joten miksipä muuttaa kulutustottumuksiaan. Aion edelleen pysytellä ja pyrkiä sille linjalle, että ostaisin vain tarpeeseen.
...Ihan ehdoton en toki ole... esimerkiksi tilasin eilen soittaneelta lehtimyyjältä (!) erään tiedelehden, tapojeni vastaisesti, mutta tein tuon kyllä jossain määrin harkitusti. Ostin nimittäin jo alkukesästä yhden irtonumeron ko. lehdestä rantalukemiseksi, ja pidin sitä mielenkiintoisena. Toisekseen uumoilen, että vanhempi poika on lehdestä vähintäänkin yhtä kiinnostunut kuin minä. Pidän tuota lehteä ihan sivistävänä lukemisena ja sitä kautta siis kohtalaisen hyvänä satsauksena hintaansa nähden (tarjous oli puoleksi vuodeksi alle 25 €) (no niin, jokohan nyt olen selitellyt tarpeeksi tätä lehden tilaamista, heh)
No, kuitenkin, sen lisäksi että nuukasti eleleminen (eli turhien ostosten vältteleminen, edullisten vaihtoehtojen etsiminen, ja kohtuullisuuteen tyytyminen) myös nyt työssäkäyvänä on paitsi yleisesti järkevää ja omasta mielestäni mukavaa ja palkitsevaa, on se myös tarpeellista ja hyväksi, koska työtilanteeni jatkosta ei ole varmuutta. Nuukasti elellen palkastani jääkin aina "itsekseen" osa tilille säästöön, ja näin ollen toivon ettei tarvitsisi sitten panikoitua, vaikka työt eivät jatkuisikaan heti tämän sopimuksen päätyttyä, enkä löytäisi välittömästi uutta paikkaa.
---
Tällaisia kuulumisia tältä erää. Nuukailua en siis ole edelleenkään
unohtanut, vaikka blogia tuleekin päiviteltyä harvakseltaan...
Hei ja tervetuloa takaisin! :) Ollaan aikas samassa tilanteessa, palasin juuri hoitovapailta töihin. Se on hyvä, jos pystyy säilyttämään säästäväisen elämäntyylin kasvaneista tuloista huolimatta. Kiva, jos ehdit blogia päivittämään, luen mielelläni, miten muut tämän elämänvaiheen saavat sujumaan :)
VastaaPoistaHei ja kiitos kommentista! Samassa elämänvaiheessa olevien "kohtalotoverien" mietteet ja toimet kiinnostavat myös minua, ja huomasinkin että sinultakin löytyy mielenkiintoinen blogi, johon en ole aiemmin törmännyt. Täytyypä tutustua! :)
VastaaPoista